Kolumni: Miksi media hehkuttaa vain laudatureja? Minä tein ylioppilaskirjoituksissa mahalaskun, eikä se ollut maailmanloppu

Viime vuonna kahdeksan laudaturia kirjoittanut Ida Koskinen kritisoi Iltalehdelle mediaa siitä, että monissa jutuissa hehkutetaan ainoastaan laudatureja kirjoittaneita sankareita.

Itse olen ihan iloinen, ettei mikään media tarttunut omaan mahalaskuuni Gaussin käyrillä vuoden 2016 keväänä. Onnistuin miltei joka aineessa haalimaan kasaan pisteet, jotka tipahtivat lopullisessa arvioin­nissa arvosanan alemmas oletetusta.

Lukiomme perinteisessä opettajien kättelyssä filosofian opettajani totesikin, että oli minuun hieman pettynyt. Siitä juhlat saattoivat alkaa.

Monen alan pääsykokeista luovutaan vähitellen ja paineet kerääntyvät yhä nuoremmille opiskelijoille. Viime keväänä kirjoituksista ahdistunut Koskinen ei ole tuntemustensa kanssa yksin. Ylioppilaskirjoitustilanne on äärimmäisen stressaava ja vaativa hetki, jolla on monen elämälle kauas­kantoisia seurauksia.

Minä olin kirjoituskeväänä haalinut itselleni jo töitä opiskelujen lomaan. Palloilin kuuman ja kiireisen ravintolatyön ja opiskelun välillä. Pahimpina kirjoituspäivinä menin saliin parin tunnin yöunilla täydessä stressihorroksessa pidätellen oksennusta.

Jälkikäteen mietittynä laadukkaisiin eväisiin panostaminen oli täysin oikea päätös ja lempisuklaan nappaaminen kriittisellä hetkellä lievitti tuskaani edes piirun verran. Jälkikäteen ajateltuna voin myös kuvitella pähkinöiden rapisteluni ja flunssapärskimiseni nostattaneen savua vierustovereideni korvista, vaikka en äänille mitään voinutkaan. Kaikki kynien naputtelijat ja pöydän rummuttajat pääsivät sinä keväänä ainakin omalle mustalle listalleni.

Vuonna 2016 ylioppilastutkinnon arviointia muutettiin järkevämpään suuntaan. Gaussin käyrää sovelletaan yhden aineen sijasta koko kirjoittaja­joukkoon, jotta eri aineiden arviointi olisi yhtenäisessä linjassa. Vertailuun otetaan nykyisin mukaan myös edellisen tutkintokerran tulokset, jotta tulokset tasaantuisivat.

Nyt, kun ylioppilaskirjoitusten merkitys edelleen kasvaa, opiskelijat panostavat niihin vielä enemmän. Lopulta ajaudumme tilanteeseen, jossa opiskelijalta vaaditaan hyvään arvosanaan paljon enemmän kuin ennen.

Koskisen kanssa olen täysin samaa mieltä siitä, että lukiolaisia olisi tärkeää muistuttaa, etteivät kirjoitukset ole maailmanloppu tai -alku. Mediassa juhlitaan jatkossakin parhaita suorituksia, mutta se ei ole pois keneltäkään, joka raskaan ylioppilasurakan suorittaa.

Ja sitä paitsi juuri tänä vuonna paperiin valikoituneet kysymykset eivät ehkä olleet juuri ominta osaamistasi, vaikka kaiken muun olisitkin osannut.

Noilla sanoilla minä ainakin vastaan kysyttäessä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .