Kolumni: Nukkuuko päättäjä, kun kaikki muuttuu?

Ilmastonmuutos on iso ongelma, johon on hankala tarttua ja ehkä siksi poliitikot välttelevät ylivoimaiselta tuntuvaa aihetta, Jaro Asikainen kirjoittaa.

– Pidän poliitikkoja täydellisinä vellihousuina, jos he eivät nyt puutu tähän.

Tämän sanoi haastattelemani biologi, joka alkoi jo vaipua epätoivoon ilmastonmuutoksen suhteen.

Viime aikoina tutkijoiden kannanotot ovat voimistuneet. Marraskuussa 15 000 tieteentekijää julkaisi hätähuudon ilmastonmuutoksen ja alkaneen kuudennen massasukupuuton vuoksi.

Globaaleja lämpöennätyksiä on paukuteltu 2017, 2016, 2015 ja 2014.

 

Osa odottaa pelastajaksi teknologista taikasauvaa. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtoja pohti Maaseudun Tulevaisuudessa (23.8.) että ympäristöongelmat ovat pieniä, ohimeneviä ja ratkaistavissa.

Ruoka-, väestö- ja kehityskysymyksiin erikoistunut tutkija Ville Lähde muistutti samassa lehdessä (24.8.), ettei ihmiskunnan historiasta voi päätellä, että ennennäkemätön ilmastonmuutos ratkaistaisiin. Yhteiskuntaa tarvitaan ohjaamaan teknologian soveltamista ja nykyhetki on kriittinen.

 

Taikasauvaa ei ole. On väistämätöntä vähentää energian kulutusta, ainakin väliaikaisesti.

On surkea filosofia, että jälkeläisten elintason pitäisi olla yltäkylläisempää kuin vanhempien.

Paradoksaalisesti paremman elämän tavoittelu estää sen tulevilta polvilta.

 

Ilmasto muuttaa kaiken. Hanna Nikkasen ja 21 journalistiikan opiskelijan kirjoittama Tieto-Finlandia -ehdokkuudella huomioitu Hyvän sään aikana -kirja valottaa, että Suomikin mullistuu. Liikenne, talous, ruoantuotanto, energia, asuminen.

Hyödyt jäävät laihoiksi. Nykymenolla maapallon keskilämpötila nousee 3-4 astetta. Suomessa se tarkoittaa 7 asteen lämpenemistä.

 

Isoon ongelmaan on hankala tarttua ja ehkä siksi poliitikot välttelevät ylivoimaiselta tuntuvaa aihetta. Vaalikauden aikaikkuna ei kannusta puuttumaan ongelmiin, joiden pahimmat vaikutukset ulottuvat vuosien taakse.

Kognitiivinen dissonanssi, eli mielen suojamekanismi lakaisee maton alle ongelmat, jotka ovat ristiriidassa oman toiminnan tai toimimattomuuden kanssa.

 

Osa näkee katastrofissa bisneksen, mikä ei ole ongelmatonta.

Suomessa ilmastokeskustelu on tiivistynyt kiistelyyn metsien käytön ja hallituksen lanseeraaman biotalouden vaikutuksista.

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija ja BIOS-tutkimusyksikön Antti Majava kritisoi Suomen Kuvalehdessä (7.11.) Suomen suunnitelmaa lisätä metsien käyttöä:

- Jos maailman vauraimpiin ja koulutetuimpiin maihin lukeutuva Suomi ei osaa, pysty tai halua leikata päästöjään ja maksimoida nielujaan ilmastotavoitteiden mukaisesti, on vaikea kuvitella muidenkaan niin tekevän.

 

Vastuu ilmastonmuutoksesta oli pitkään ulkoistettu yksilölle - älä läträä suihkussa, kulje bussilla, syö vähemmän lihaa ja enemmän hyönteisiä.

Osa kysyy, pitäisikö ihmisten rajoittaa lasten hankkimista ilmastovaikutuksen vuoksi.

Itse en ajattele, että jälkikasvusta tulisi luopua siksi, että aiemmat sukupolvet ovat pilanneet tulevaisuuden.

Jos minulla on joskus jälkeläisiä, en silti haluaisi joutua selittämään heille, miksi emme tehneet tarpeeksi, vaikka tiesimme mitä pitäisi tehdä.

 

Päättäjiä tarvitaan, koska yksilön teot eivät riitä tai ole nyt mahdollisia. Käytännön lakeja, veroja ja sopimuksia tarvittaisiin enemmän kuin koskaan.

Ilmastonmuutoksen hoitaminen on päättäjien, ei kansan vastuulla.