Kolumni: Onko parkkisakon saaja suurikin syntinen?

Pääkaupunkiseudulle tehtyyn hauskaan hääjuhlareissuun iski musta piste: tuli pysäköintisakko. Moinen on pikkukaupungissa asuvalle jokseenkin tuntematon murhe, joten sen kohdalle osuminen herättää vääjäämättä kiukkua ”suurta maailmaa” kohtaan.

Olimme sunnuntaiaamuna Helsingissä jossain ei-aivan-keskustassa, kun hääorganisaatiosta kännyköitiin toive tuoda äidinmaidonkorviketta. Siis putiikin etsintään!

Lumisilla kaduilla ei ollut vielä liikkeellä juuri ketään, ja kas, marketkin löytyi. Mies pysäytti auton kaupan eteen siksi hetkeksi, että nousin kyydistä, ja jatkoi asianmukaisesti parkkiruutuun.

Oli niin aikaista, ettei ostoksille vielä päässytkään. Voi, harmi. Vaan isompi harmi kanttasi punaisella autolla eteeni, avasi ikkunan ja huusi äkäisesti: ”Sano sille kuskillesi, että sakkolappu tulee suoraan kotiin!”.

Kun äimistelin, miksi ihmeessä, mies tylytti meidän pysähtyneen suojatielle. Hän ei leppynyt päivittelystäni, että haittasiko tuo, kun olimme kulmakunnan ainoat kulkijat.

Se pikkustoppi maksoi 60 euroa.

Myös Jyväskylässä parkkisakkojen jakaminen tuntuu pikkukaupunkilaisesta usein nipottamiselta. Sisko sai maksulapun, koska hän oli pysäköinyt autonsa ”liian vinoon” – vaikka koko se hiekkapohjainen parkkipaikka oli jotensakin ”vino”.

Itselleni tipahti karhulasku pysäköinnistä tuolle samaiselle kadunvarsialueelle. Olin varma, ettei postissa ollut koskaan tullut alkuperäistä sakkolappua, joten kävin vastarintaan, väärinkäsitykseen uskoen. Asiaa selviteltäessä kerrottiin sellaistakin sattuneen, että joku on ottanut toisesta autosta sakkolapun oman autonsa ikkunaan, jolloin ei enää ole välitöntä vaaraa tulla itse sakotetuksi.

Tytär sai suurella, puolityhjällä pysäköintialueella sakot, koska auton renkaat olivat parkkiruudun viivan päällä. Ystävälle ropsahti lappu, kun ajokin pyörät olivat oppilaitoksen pysäköintipaikalla hitusen ”puiston puolella”.

Pojan italialaisystävä puolestaan puhui isoilla kirjaimilla, kun hänen nätisti taskuparkkeeraamansa ajokin ikkunaan oli ilmestynyt sakkolappu. Hän ei nähnyt mitään väärää siinä, että hänen autonsa nokka osoitti eri suuntaan kuin edessä ja takana olevien; hän oli nähnyt kadun toisella puolella oivan kolon ja pujahtanut siihen.

No, tietenkään kukaan suomalainen – enempää suur- kuin pikkukaupunkilainenkaan – ei ehdota italialaiseen pysäköintikäytäntöön siirtymistä. Jotain hupaisaa kulttuurien törmäämistä tuo sakko kuitenkin henki.

Leppoisassa pikkukaupungissa asuva ei jaksa käsittää, miksi parkkiasioissa ei voisi käyttää edes hitusen maalaisjärkeä ja hyvää sydäntä. Totta kai törkyily ja piittaamattomuus toisista on rangaistavaa myös vähemmän liikennöidyillä teillä, kaduilla ja pysäköintipaikoilla, mutta tokko me suomalaisetkaan pienestä ymmärryksen osoittamisesta vallan villiintyisimme.

Ja vaikka rangaistus olisikin tarpeen, miksi kanssaihmistä pitää kohdella tylysti, kuin suurtakin syntistä?

Meillä Keuruulla on S-marketin parkkihallin seinässä tuo ”suuresta maailmasta” tuttu sininen merkki, joka osoittaa, että auton saa pysäköidä kahdeksi tunniksi, kunhan käyttää pysäköintikiekkoa.

Yhtäkään kiekkoa ei hallissa tiedetä nähdyn – saati sakkoja langetetun. Vitsailtu on, että saapuisipa joskus joku hupsu pääkaupunkilainen ja asettaisi kiekon näkysälle.

Siitä voisi vaikka käydä nappaamassa valokuvan lehteen!

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .