Kolumni: Otetaan mallia pysäköinninvalvojista

Julkisia palveluja moititaan usein tehottomiksi, vaikka väitteen todenperäisyys tai oikeudenmukaisuus yksityisiin palveluihin verrattaessa on välillä arvailujen varassa.

Tehokas julkinen toiminta ei kuitenkaan saa kiitosta – ainakaan silloin, kun kyse on Jyväskylän pysäköinninvalvonnasta. Se osaa asiansa.

Mikä muu organisaatio tietää niin tarkkaan, mitä kaupungissa tapahtuu ja on valmis toimimaan nopeasti? Pysäköinninvalvonnassa tiedetään aina, missä jonotetaan Muumi-mukeja tai avataan uusia kauppoja, missä remontin takia pysäköidään auto muutamaksi minuutiksi kadulle, juhlitaan mestaruuksia tai muuten vaan kokoonnutaan isolla joukolla.

Ahkerat parkkipirkot ja lappulasset eivät nykyään enää hengähdä sunnuntaisinkaan.

Voisiko muitakin asioita hoitaa pysäköinninvalvonnan tehokkuudella?

Jos Jyväskylän Seppäläntien lupaavasti viime syksyyn saakka sujunut mutta sittemmin tyssännyt remontti olisi hoidettu yhtä tehokkaasti kuin pysäköinninvalvonta, työmaa olisi ollut valmis jo kuukausia sitten.

Ehkä sote-uudistuksen valmistelukin olisi kannattanut antaa yhtä tehokkaalle organisaatiolle. Liian innokkaille asiakkaille olisi voinut samalla kirjoittaa pysäköintivirhemaksun maastopysäköinnistä.

Humisevan harjun satunnaista vakituisempi urheilukatsomokaveri harmittelee sitä, ettei Jyväskylässä kunnolla ymmärretä kaupungin hidasta rapistumista, joka kuitenkin muualta tulevan matkailijan tai kongressivieraan silmin on helppo huomata. Hän ei tarkoita vain kuoppaisia ja reikäisiä tai rumasti paikattuja katuja.

Hänen mielestään kaupunki pitää hyvää huolta vain Kirkkopuistosta ja Lutakosta. Hippoksella puolestaan, varsinkin monitoimitalon lähettyvillä, on tulevia jättihankkeita odotellessa miltei kaikki ympäristöasiat jätetty rempalleen.

Kun paikkoja jätetään rempalleen, kynnys sotkea alenee. Ihmiset julistavat ympäristötietoisuuttaan paheksumalla muovikasseja, mutta moni roskaa surutta – ja moittii sitä, ettei kaupunkia ole siivottu.

On totta, että arki turruttaa omat silmät, minkä vuoksi pienen rapistumisen muuttumista paljon rumemmaksi ympäristöksi ei välttämättä ajattele. Töhryt on helppo huomata ja tuomita, mutta toisenlainen kaupunkikuvan rumentuminen ei kiinnitä huomiota.

Olemme tottuneet siihen, että pylväät ja liikennemerkit ovat aina vain vähän pahemmin vinossa ja siihen, että erilaiset kolhitut, töhrityt ja kaatumassa olevat jakokaapit jätetään rumasti rönöttämään. Ajatellaan, että saattaahan se lumiaura osua ensi talvena uudelleen jakokaappiin – minkä vuoksi korjaus jätetään siihen hetkeen, kun on pakko.

Erilaisten työmaiden valmistuttua kaduille, kevyen liikenteen väylille tai maastoon jää pitkäksi aikaa puomeja ja muuta roinaa haittaamaan kulkemista.

Tuttuni harmittelee, että ylimääräistä hiekkaa ja moskaa on miltei joka paikassa.

– Asfaltoidulla ja laatoitetuilla alueilla pujo ja rikkaruohot saavat rehottaa rauhassa, hän ihmettelee.

Ainakin vähän vihainen hän on siitä, että Jyväskylän pohjoispuolella Nelostien varressa olevalle puhelinlinjalle ei tehdä mitään, vaikka langat ja pylväät ovat retkottaneet rumasti jo vuosien ajan.

Mutta sitten Muumeihin. Torstaina eri puolilla Suomea jonotettiin Muumi-mukeja. Iittalan markkinointikikka toimi, ja jonot venyivät satojen metrien mittaisiksi.

Mutta jos Suomi halutaan todella sekaisin, varmin tapa siihen olisi jakaa ilmaisia Muumi-ämpäreitä mukin ostajille.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .