Kolumni: Pieni koira toi isosti iloa toimitukseen

Jouduin ottamaan tyttäreni koiran mukaani Keskisuomalaisen toimitukseen eräänä aamuna. Meillä pääosin asuva Manu on 2,5 kiloinen ja aavistuksen arka perhoskoira. Tyttäreni ottaisi sen luokseen neljän tunnin päästä.

Saapuessani kissaihmisenä tunnettu Keijo Lehto nosti katseen näyttöpäätteiltään ja asiantuntevan varovaisesti lähestyi sylissäni värisevää urosta. Manun nuuhkiessa Keijon sormia päivitimme työpöydälläni olevien juttujen tilanteen.

Toimituksen kahvinkeittimellä Tapani Luotola kaatoi jo kupillista ja örähti tummapaahtoisen huomenen. Jykevältä sanankäyttäjältä vain vasen kulmakarva hieman nousi.

Seuraavaksi Manun havaitsi kokenut koiraihminen Esa Jokinen. Hän toimi lehtomaisen hienovaraisesti.

Verkkotoimittaja Riikka Maukonen oli selin ja olin livahtaa ohi, mutta samassa Inkeri Pasasen molemmat havahduttava ääni oli aurinkoa, hellyyttä ja hymyä. Hän tiedusteli, että mikä ihme Pertillä on sylissä. Siinä hyväntuulisilta naisilta unohtuivat journalistiset kiireet virkistäväksi toviksi.

Päästyäni työpöytäni ääreen tajusin Anita Kärjen ja Tapanin yhteisen läsnäolon. Se oli vähän kuin Amerikan rautojen harrastajilla: kun konepelti nousee, niin aika pysähtyy. Pitkäaikaiset koiran perheenjäsenyydet yhdistävät minua ja Anitaa.

Täysin äänettömänä pysytellyt Manu oli sfinksimaisesti läsnä myös toimituksen aamupalaverissa. Sen korvat värisivät kuin haavan lehdet, ja reppana säteili empaattista hyväntuulisuutta toistakymmentä henkeä käsittävään ryhmään. Silitellessäni Manua rauhoittavasti se nukahti Iltasanomat-pinkan päälle.

Eläin perheessä tai yhteisössä on mahdollisuus. Suomenhevonen on estänyt monta itsemurhaa ja väkivallantekoa kuuntelemalla vuosisadat isäntien murheita. Helmikuisessa lehtijutussa erakoitunut Oona-tyttö Petäjävedellä vaihtoi huoneessa mörköilyn Erro-hevosen sekä tallityttöjen seuraan, ja toukokuisessa jutussa Bettiina rohkaistui lukemaan Jokelan koulun erityisopetustuokiossa häntää heiluttavalle Tinka-koiralle. Kotitaajamassani sokea naapurin emäntä suuntaa metsälenkeille opaskoiransa kanssa.

Toimituksen ihmiset ovat elämänmyönteisiä. Teemme mielellämme hyviä uutisia. Arjen kiireessä tämä vire voi, ja ajoittain myös vajoaa piiloon. Hellyttävä Manu nosti sen selkeästi pinnalle, vaikka arkatassusta ei ole kaverikoiraksi. Kaverikoiran vierailut kiireisissä toimipaikoissa tutkitusti piristävät ihmisiä.

Koirasta saa perusteet kasvattaa lapsille säntillisen ja terveellisen vuorokausirytmin. Löperönä kasvattajana mämmäsin tuon, ja koirat muokkasivat minulle sellaisen. Boheemi jälkikasvuni kääntää vuoteessa kylkeä, kun suuntaan lemmikkien kanssa ruokakupeilta lenkille.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .