Kolumni: Politiikalla on väliä – edelleen

Päätöksillä, niin pienillä kuin suurillakin, on todella vaikutusta kuntien talouteen, kirjoittaa Eino Nissinen kolumnissaan.

On jälleen se aika vuodesta, kun verokoneet ja kateuskatalogit on luettu ja siirrytään ruotimaan kuntien tulevan vuoden kunnallis- ja kiinteistöveroprosentteja. Valtuustot pähkäilevät, millä prosenteilla tulevan vuoden kulut saataisiin katettua, lainat maksettua ja toivottavasti vähän varauduttua tulevaankin.

Kuten olemme saaneet lehdistä lukea, eri kunnissa tehdään hyvin erilaisia ratkaisuja. Samalla kun Helsingissä lasketaan kunnallisveroprosenttia, useat kunnat miettivät yhden tai jopa puolentoista prosenttiyksikön korotusta.

Veropäätöksiä seuratessa olisi hyvä muistaa, että kunnan perimät verot ovat vain osa sen rahoituksesta. Merkittävä osa tulee valtionosuuksista. Ne ovat valtion rahoitusosuus sen kunnille määräämien tehtävien hoitamisesta.

Erityisen paljon valtionosuudet vaikuttavat niiden kuntien asemaan, joissa asuu suhteellisesti paljon työuransa jo tehneitä ja lastensa koulutuksen veroillaan jo maksaneita ihmisiä. Monen lapset ovat siirtyneet korkeakoulutuksen kera hyväpalkkaisiin töihin kaupunkeihin ja sieltä käsin osallistuvat vanhempiensa hoitoon ja hoivaan valtionosuuksien kautta.

Monessa kunnassa tulevan vuoden veroprosenttipäätökset kertovat karua kertomaa vuonna 2014 päätetystä valtionosuusjärjestelmän uudistuksesta.

Uudistuksen vaikutukset todettiin jo valmistelussa niin rajuiksi, ettei sitä voitu saattaa kerralla voimaan. Säädettiin viiden vuoden siirtymäaika siten, että vaikutukset loppua kohti kiihtyvät.

Nyt on tuon loppukiihdytyksen aika. Järjestelmän uudistamisen vaikutusta voimistavat vielä samaan aikaan päätetyt valtionosuusrahoituksen rajut leikkaukset.

Keski-Suomessa uudistus kohteli kuntia hyvin eri tavoin. Seitsemäntoista eniten menettäneen kunnan joukossa on seitsemän pientä keskisuomalaista kuntaa, joiden valtionosuusmenetykset vastaavat noin 3–5 kunnallisveroprosentin tuottoa.

Ei ole ihme, jos veroprosentteja joudutaan korottamaan. Toisaalta paremmin pärjäsivät maakunnan suurimmat kaupungit, jotka jäivät uudistuksessa plussan puolelle.

Uudistuksessa keskeisenä tavoitteena oli muuttaa valtionosuusjärjestelmää selkeämmäksi ja paremmin vastaamaan tarveperusteita, kuten sairastavuutta. Siihen nähden oli erikoista, että valmistelun loppuvaiheessa tarveperusteisesta osasta leikattiin yli 700 miljoonaa euroa ja siirrettiin se verotuloihin perustuvaan tasausjärjestelmään.

Samalla tasausjärjestelmän rakennetta muutettiin siten, että tuosta 700 miljoonan euron potista yksistään Helsinki, Espoo ja Vantaa korjasivat 100 miljoonaa ja kymmenen suurinta kaupunkia 260 miljoonaa. Tasausjärjestelmän muutos vaikutti sen, että esimerkiksi Helsinki voitti uudistuksessa 40 miljoonaa sen sijaan, että olisi pelkillä tarveperusteilla jäänyt 20 miljoonaa euroa miinukselle. Edellä kerrotun jälkeen tulee hieman ihmetelleeksi joitakin viimeaikaisia ulostuloja valtionosuuksiin liittyen.

Monissa kunnissa veronkorotuksilla varaudutaan myös suuriin investointeihin muun muassa koulujen tai sote-kiinteistöjen tullessa tiensä päähän. Onkin viisautta katsoa tulevaisuuteen ja suunnitella investoinnit ja rahoitus pidemmällä tähtäimellä.

Joskus silti hämmentää, miten keskusteluissa unohdetaan investointien ja käyttötalouden yhteys. Yritysmaailmassa investoinneilla pyritään lisäämään tuottavuutta, tuottamaan enemmän pienemmillä kuluilla ja keskittymään ydintoimintoihin.

Samalla tavoin kuntapalveluihin liittyvissä investoinneissa tulisi ajatella, kuinka veronmaksajan rahoilla saadaan mahdollisimman tehokkaasti palveluja kuntalaisille. Niin että opetustoimen rahoista suurin hyöty menee oppilaalle ja päivähoidon rahoista hoitolapselle.

Kuinka usein kuntapäättäjä tulee ajatelleeksi, että jos koulun tai päiväkodin investointivaiheen ratkaisulla pystytään vähentämään yksi henkilö siivouksesta, ruokahuollosta tai muista tukipalveluista, säästö on rakennuksen elinkaaren aikana noin miljoona euroa. Tai vastaavasti, jos toimintojen kokoamisella yhteen voidaan säästää miljoona euroa investointikustannuksissa, sillä palkkaa opettajan kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Päätöksillä, niin pienillä kuin suurillakin, on todella vaikutusta kuntien talouteen. Yhtä lailla omilla kuin toistenkin päätöksillä.

Kirjoittaja on entinen kuntapoliitikko ja -virkamies, nykyinen johtava asiantuntija yksityisellä sektorilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.