Kolumni: Ruotsalaiset seuralaulut sopisivat suomalaisillekin – ainakin itkuiskelminä ja kaljatarjoilun kera

Takauma 1970-luvun lopulle. Kesä, risteilyretki Ruotsiin. Marimekon raidallinen haalarihame, polvisukat ja ruskeat sandaalit. Ja mikä parasta 9-vuotiaan Paulan mielestä: laivayhtiön ylisuuret suklaalevyt sekä valtavat vaahtokarkkisäkit...

Perheen yhteinen kesälomamatka tuttavaperheen luo Tukholmaan huipentuu Skanssenille. Idyllinen piknikki kansankodin ainaisessa auringonpaisteessa. Eväät syödään suuren tammen kupeessa. Valo siivilöityy oksien läpi vivahteikkaasti. Tunnelma on kuin impressionismin mestareiden maalauksissa.

Tämä auvoinen suvipäivä tupsahtaa minulle mieleen joka kerta, kun katson ohjelmaa Allsång på Skanssen.

Kauniit ihmiset kepeissä kesämekoissaan osallistuvat innokkaasti yhteislauluun. Tarttuvat vierustoveria kädestä, aaltoilevat muusikin tahdissa. Miten tuolla Ruotsissa voi aina olla niin hyvä ilma! Täällä koto-Suomessa alkaa ilmanala synkistyä. Kateus pyrkii pintaan.

Toisaalta varmasti noin oivallinen formaatti toimisi meilläkin. Eräs pohjalainen musiikin sekatyömies hahmottelee asiaa ansiokkaasti facebook-päivityksessään:

”Uusi tv-formaatti tulee - Allsång på Seurasaari. Heitetään ilo valloilleen kuin Skansenilla! Ensimmäisen jakson biisilista: Kertokaa se hänelle, Elämän valttikortit, Yksinäinen, Viikonloppuisä, Et voi tulla rajan taa, Ei kotona odota kukaan, Pettäjän tie, Miksi lyötyä miestä näin lyöt.”

Itse lisäisin listaan vielä loppuhuipennukseksi Elämää juoksuhaudoissa.

Ja ehkä kaljatarjoilun.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .