Kolumni: Suomalaista paatosta tuli ikävä – Englantilainen joulu on maallinen ja karnevalistinen

Professori Terhi-Anna Wilska kertoo joulunodotuksesta englantilaiseen malliin.

Ulkomailla ollessa on mielenkiintoista seurata paikallisia juhla­traditioita. Erityisesti jouluperinteet ovat tärkeä ikkuna kunkin maan kulttuuriin, sillä niissä kiteytyy yhteiskunnan materiaalinen ja henkinen perusta.

Tänä vuonna seurasin joulunodotusta Manchesterissa Pohjois-Englannissa, jossa joulu näyttäytyy suomalaiselle varsin maallisena ja karnevalistisena. Brittien joulupadassa sekoittuu kokoelma traditioita, jotka ovat lähtöisin muun muassa kelteiltä, viikingeiltä, ristiretkiltä, uskonpuhdistuksesta, siirtomaista ja kuningashuoneilta. Kaiken kruunaa lähes amerikkalaisen veroinen tavarakulttuuri.

Suomalaiselle joululle tyypilliset hartaat ja isänmaalliset traditiot puuttuvat. Adventin tuntevat vain asiaan vihkiytyneet ja jouluevankeliumin symboliikkaa löytyy ainoastaan kirkoista.

Perinteisyyttä Englannissa edustavat joulumarkkinat. Isojen kaupunkien markkinat kokoavat marras-joulukuun viikonloppuina valtavan määrä ihmisiä ennen kaikkea siemailemaan kuumia mausteviinejä ja -siidereitä. Markkinoilla myydään myös kelttiläiseen mystiikkaan liittyviä amuletteja, pientislaamojen viinoja, norjalaisia villapaitoja ja keskieurooppalaisia perinneruokia.

Manchesterin joulumarkkinoiden valikoimia en tosin heti pystynyt näkemään, sillä joulukuun ensimmäisenä lauantaina väkijoukossa ei mahtunut edes liikkumaan, saati pääsemään myyntikojujen lähelle.

Kaksikymmentä vuotta sitten asuin Englannissa useammankin joulusesongin ajan. Tällöin joulu oli vielä selvästi kulutuskeskeisempi kuin Suomessa. Market-jätti Tesco ihmetytti pitämällä suurimpia kauppojaan auki ympärivuorokautisesti ja Tapaninpäivänä Lontoon lähellä avattu Ikea keräsi jo aamuvarhaisella ihmisiä jonottamaan Peppi-peruukit päässään.

Nykyisin suomalainen ja englantilainen joulu ovat kaupallisesti lähempänä toisiaan kuin ennen. Vaikka kuluttajia on Suomessa vähemmän, tavaroiden ostaminen on isossa roolissa ja se näkyy myös kaupan aukioloissa ja tarjonnassa.

Joulumyynnin avulla ennustetaan molemmissa maissa kaupan kehitystä ja toisaalta huolestutaan kuluttajien velkaantumisesta. Keski-Euroopassa sen sijaan keskitytään jouluna enemmän ruokaan ja syömiseen.

Toinen suomalaista ja englantilaista joulunaikaa yhdistävä tekijä ovat pikkujoulut. Englannissakin yritykset ja yhteisöt pitävät reippaita joulujuhlia ja ravintolat alkavat mainostaa joulumenujaan jo syyskuun lopulla. Ravintoloissa juhlinta jatkuu aina jouluaattoon asti, joka on vielä vilkas pubi-ilta.

Manchesterin yliopiston tutkimuslaitos, jossa olin vierailijana, päätti tänä vuonna panostaa erityisesti pikkujouluihin, sillä viime vuoden juhlat olivat kuulemma olleet surkeat. Nyt jouluillallisen ilmoitettiin olevan trendikkäässä gourmet-baarissa. Laitos jopa maksaisi lystin, mikä ei ole Englannissa itsestään selvää.

Itse palasin Suomeen ennen näitä odotettuja juhlia. Suomalainen hartaan isänmaallinen paatos alkoi tuntua houkuttelevalta. Hiljaisuus on kotoisaa ja ihmisiä sopivasti. Pikkujoulujakin on tiedossa.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.