Kolumni: Suomessa parasta journalismia on mainostaa omaa journalismia

Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien kulkureitille levittäytynyt Helsingin Sanomien Land of Free Press -kampanja palkittiin Suurella journalistipalkinnolla. Kun kuulin valinnasta, meinasin oksentaa.

Toki kampanja oli tyylikästä markkinointiviestintää. Mutta että ”tervetuloa vapaan lehdistön maahan”? Aivan kuin meillä olisi varaa irvailla tällä saralla esimerkiksi Yhdysvalloille. Heidän journalistinsa paljastavat presidentin väärinkäytöksiä, me paljastimme presidentin vauvan nimen.

On totta, että Suomessa toimittajiin ei juuri kohdistu suoranaista väkivaltaa tai ulkopuolista sensuuria. Tiedon saamista rajoitetaan harvoin, vallanpitäjän puheille pääsee vaikka uimahallissa.

Se ei kuitenkaan riitä tekemään mediasta vapaata. Suomalaista lehdistöä rajoittaa se, mitä ei journalistigaaloissa sanota ääneen: itsesensuuri, rakenteellinen korruptio ja erilaiset tuttavuussuhteet.

Tämä on tietysti ymmärrettävää. Suomi on pieni ja ahdas yhteisö, jossa vähänkään silmäätekevät tuntevat usein toisensa. Näin syntyy eturistiriitoja, jotka näkyvät mediassa joka päivä. NHL-kirjeenvaihtaja hehkuttaa suomalaispelaajia, koska muuten hän ei saisi syvähaastatteluja. Teatterikriitikko kätkee kritiikkinsä rivien väliin, jotta ei suututtaisi näytteleviä ystäviään. Politiikan toimittaja tienaa eläkerahoja juontokeikoilla poliitikkojen toimeksiannosta.

Mr. President, Welcome to Land of Self-censored Press. Tällä kampanjalla tuskin heruisi palkintoja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .