Kolumni: Turismia siellä, missä ei ole mitään – syrjäseutujen kiertämisessä on nautintonsa

Jostakin se taas palautui mieleeni. Aina se palaa, tämä matkailukeskus Visulahden ikivanha mainoslaulu: ”Kolme kohdetta kerralla / kaikki on Saimaan rannalla...”

Kappale on hyvä esimerkki siitä taktiikasta, jolla matkailijoita on tapana kosiskella. Turisteille teroitetaan, kuinka paljon nähtävää ja koettavaa jossakin on yhdellä ja samalla käynnillä.

Mietipä yhtä lailla vaikka Särkänniemeä, Leviä tai Tuuria. Miksei myös esimerkiksi Zeppeliniä.

Runsaudessa on puolensa. Reissaaja selviää vähemmällä hyppelyllä, jos jossakin riittää parkkeeraamista pidemmäksi aikaa. Onhan se näppärää. Ja tehokasta.

Niin se on myös kaupunkilomailussa. Suurkaupungissa on kaikkea.

Tuskin olen ainoa, jota viehättää matkailussa – paljouden rinnalla tai sen vastapainona – niukkuus. Se, että saa olla jossakin, missä ei ole niin sanotusti mitään.

Nautin turistina syrjäseuduista. On sykähdyttävää, kun tyhjyydestä ilmestyy kyläkauppa.

Nautin pienten paikkakuntien seesteisistä kylänraiteista. Silmäilen taloja, portteja, pihoja. Innostun suunnattomasti, jos vastaan tulee pienikin kirppis. Sellaiseen hetkeen kiteytyy löytämisen ilo.

Tykkään mennä kaurismäkeläisen huoltoaseman baariin ja iskeytyä kuuntelemaan vaivihkaa, mistä paikalliset puhuvat.

On elämys käydä elokuvateatterissa, jossa pyörii kerrallaan yksi elokuva, ja näytöksiä on viikossa kaksi.

Kirjastojen lehtilukusaleissa on kiehtovan erilainen valikoima riippuen siitä, missä päin Suomea ollaan.

Siinähän tuli jo monta kohdetta kerralla, vaikka näennäisesti ei yhtään.

On olemassa turismin muoto, josta ei ole taidettu tehdä mainoskappaletta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .