Kolumni: Viihteen liikakäyttö tyhmentää ihmistä – huvitammeko me itsemme hengiltä?

"Vaikka viihdettä tarvitaan, siihen addiktoituminen tappaa henkisen elämämme hitaasti, mutta varmasti", kirjoittaa sosiologian professori Terhi-Anna Wilska kolumnissaan.

Jo useiden vuosikymmenien ajan ihmiset ovat odottaneet vapaa-ajaltaan yhä vahvempaa elämyksellisyyttä ja viihteellisyyttä. Yhtä kauan tutkijat ovat kritisoineet tätä kehitystä. Jo toisen maailmansodan jälkeen yhteiskuntafilosofit Max Horkheimer ja Theodor Adorno analysoivat kriittisesti populaarikulttuuria ja sen synnyttämää kulttuuriteollisuutta.

Television yleistyminen toi viihteen kaiken kansan ulottuville, minkä tutkijat näkivät uhkana sivistykselle. Tutkijoiden mukaan kulttuuri­teollisuuden tuottama helppo viihteen seuraaminen pakotti ihmiset passiivisiksi vastaanottajiksi. Lopputuloksena oli vapaa-ajan köyhtyminen ja ihmisten tyhmentyminen. Amerikkalainen mediatutkija Neil Postman totesi 1980-luvun puolivälissä ihmisten ”huvittavan itsensä hengiltä” erityisesti television ja muun viihdetarjonnan parissa.

Ei kuitenkaan voida sanoa, ettei viihteelle olisi ollut myös kysyntää. Elintason nousu sekä ajan ja rahan lisääntyminen muuttivat länsimaisten ihmisten suhdetta sekä vapaa-aikaan että kulutukseen. Samalla, kun vapaa-ajan kaupallinen tarjonta muuttui elämyksellisemmäksi, lisääntyivät myös kuluttajien vaatimukset. Huippuelämykset muuttuivat arkisiksi ja turruttaviksi, jolloin tarvittiin yhä viihdyttävämpiä elämyksiä. Tämä kehä synnytti vähitellen mittavan vapaa-aikaan keskittyvän talouden, jota vuosituhannen vaihteessa alettiin kutsua elämystaloudeksi.

Median rooli elämystaloudessa viihteen tarjoajana on viime vuosina korostunut. Televisio pitää pintansa, vaikka on osittain sulautunut internetin kilpailevaan tarjontaan. Internetissä toimivien suoratoistopalvelujen kuten Netflixin, HBO:n tai Viaplayn kautta viihteen parissa voi viettää vaikka vuorokaudet ympäri. Suoratoistopalvelut on rakennettu toiminnaltaan tarkoituksellisen addiktoiviksi esimerkiksi siten, että katsotun sarjan seuraava jakso alkaa automaattisesti edellisen päätyttyä. Myös muut sosiaaliset mediat toimivat samaan tapaan. Median käyttäjä joutuu suorittamaan tietoisia toimia päästäkseen pois kanavilta.

Viihde on kohtuullisessa määrin hyväksi, mutta haittojakin on paljon. Tutkijoiden jo muinoin kritisoimaa tyhmentymistä on kiistatta havaittavissa. Television katselemista ja ruutuaikaa on tutkittu paljon, ja niiden on todettu passivoivan kaikenikäisiä ihmisiä. Erityisesti lapsilla liiallisella ruutuajalla on yhteys useimpiin ongelmiin ylipainosta käytöshäiriöihin. Lisäksi viihteen kulutus ja ongelmat kasaantuvat alempiin sosiaaliryhmiin.

Nuorilla lukemisen ymmärtäminen on heikentynyt ja keskittymiskyky on kärsinyt. Tähän ratkaisuksi on tarjottu muun muassa oppimisen pelillistämistä. Aikuisille on tarjolla aivoja aktivoivia harjoitteita sekä rauhoittavia meditaatio- ja ajanhallinta­tekniikoita. Jälkimmäisiin kuuluvat some-lakot vähän samaan tapaan kuin aikoinaan tupakkalakot.

Pitääkö siis olla huolissaan? Huvitammeko itsemme hengiltä? Mielestäni kyllä. Vaikka viihdettä tarvitaan, siihen addiktoituminen tappaa henkisen elämämme hitaasti, mutta varmasti.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.