Kolumni: Viimeaikainen uutisointi on saanut minut pelkäämään tulevaisuuttamme

Harmaa hahmo pi­meässä nurkassa omaan ulosteeseensa sotkeutuneena, kahlittuna ja nääntyneenä. Voisi luulla, että puhun omistajansa laiminlyömästä eläimestä, mutta puhun ihmisestä. Ihmisestä, joka voisi olla juuri sinun isovanhempasi, vanhempasi tai jopa sinä.

Viime kuukausien uutisointi on saanut minut pelkäämään tulevaisuuttamme. Kaukana on lapsuuden optimismi, huoleton ja pelkäämätön elämä. Sen kaiken on korvannut suuri hämmennys siitä, miten olemme päätyneet tähän pisteeseen.

Minut on kasvatettu perinteiseen neljän askeleen ihmisyyden toimintasuunnitelmaan. Aluksi synnytään ja opitaan kaikki perusasiat. Toisessa vaiheessa kuljemme pitkän tien koulutuksen parissa. Sitten alkaa elämämme tärkein vaihe: työelämä. Viimeinen askel kuljetaan eläkkeelle, jolloin pääsemme lepäämään vuosikymmenten uurastusten jälkeen.

Sama toimintasuunnitelma pätee vieläkin, mutta sen sisältö on muuttunut kylmäksi. Ihminen on muuttunut osaksi tuotantoprosessia, eräänlaiseksi hyödykkeeksi linjastolla, jonka ainoa tarkoitus on kerätä kaikki mahdollinen, ennen kaikkea rahallinen hyöty.

Lapset laitetaan nopeasti päiväkotiin, jotta vanhemmat pystyvät tekemään töitä. Päiväkodeista alkaa ihmisen sopeuttaminen osaksi tuotantolinjaa. Lastenhoito tehdään kustannustehokkaasti, ja nyt on jo noussut esiin huolia laiminlyönneistä vanhustenhoidon tavoin.

Koulutuksen laatu on kärsinyt ja määrärahoja leikattu niin paljon, että saksitehtaalla on tehty hommia ylitöiksi asti. Samaan aikaan opiskelijoilta vaaditaan miltei sankarillisia suorituksia, kun opintotuen määrää supistetaan samaan tahtiin kuin vaatimusten määrä kasvaa. Opiskelijat pakotetaan velkavankeuteen opintolainan kanssa, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kultainen vaihe, eli työelämä, on sekin muuttunut. Nyt tärkeintä on maksimaalinen voitto. Jos työpaikkasi ei tuotakaan tänä vuonna voittoa kuin 40 prosenttia, kun edellisenä vuonna se oli 60, on firmalla lähes tuomionpäivän hetket. Kaikkea optimoidaan herkeämättä ja fokuksessa on vain yksi ainoa asia. Raha.

Elämänsä viimeisimpinä vuosina menetät ihmisarvosi ja siirryt laitostuotteeksi, joka nostattaa jonkun toisen osakkeita. Ihmisistä on tullut vain lukuja.

Samalla lailla maailma ja luonto ympärillämme pahoinpidellään, väärinkäytetään ja tuhotaan piittaamatta tulevaisuudesta. Ainoa asia, mistä välitetään, on tuo nelikirjaiminen peto, raha.

Missä vaiheessa raha korvasi ihmisyyden, empatian ja muista välittämisen?

Tuolla kaikella ei ole kuitenkaan lopulta väliä, sillä ilmastonmuutos muuttaa maailmaamme niin, että sen seuraukset voivat pyyhkiä kaiken pois.

Opiskelijoilla on suuri merkitys meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta. Ilmastonmuutos on pelottava asia ja mielikuvat ihmisyytensä menettämisestä vanhuuden viimeisinä hetkinä ovat vahvoja tuntemuksia. Opiskelijat ovat aallon harjalla luomassa uusia ja kestäviä ratkaisuja, jotka suojelevat niin luontoa kuin ihmisiä.

Vielä on kuitenkin toivoa ja meidän pitää huuhtoa rahan huumaava myrkky pois kehoistamme ja mielistämme. Tulevaisuus on meille kaikille.

Kirjoittaja on Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn varapuheenjohtaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .