Kolumni: Yle Puhe on jästipäiden käsissä

"Musiikin lisääminen ja kanavan profilointi nuorekkaammaksi ärsyttivät minua", kirjoittaa Heikki Kärki kolumnissaan.

Median saamaan suoraan yleisöpalautteeseen kannattaa yleensä suhtautua varauksella.

Sillä, miellyttääkö juttu tai ohjelma yhtä ihmistä, ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä sen kanssa, onko juttu ollut onnistunut. Makuja ja mielipiteitä on monia, eikä yleisö ymmärrä juttuprosesseja. Kerran uutistani liikenneonnettomuudesta haukuttiin siksi, että siinä ei käsitelty rakentamisen huonoa laatua.

Kun sama palaute alkaa toistua, tilanne muuttuu. Lopulta pitää olla jästipää, jos kuvittelee, että yksipuolinen palaute ei edustaisi isoa osaa yleisöstä.

Näin näyttää käyneen Yle Puheen uudistuksessa. Musiikin lisääminen ja kanavan profilointi nuorekkaammaksi ärsyttivät minua. Somepalautteiden perusteella en ole yksin, vaan kanava on saanut satoja täsmälleen samanlaisia viestejä. Puhetta on totuttu kuuntelemaan sivistävien asiaohjelmien takia, kaupallista radiota peesaileva tekorento lätinä kiukuttaa kuulijoita. Musiikkia Puheelle ei tunnu toivoneen kukaan.

Puheen työntekijät ovat puolustaneet uudistusta aktiivisesti. On toisteltu, että uudistusta varten tehtiin paljon tutkimusta. Puhe haluaa tavoittaa enemmän kuulijoita ”focus groupistaan” 30–44-vuotiaista.

Olen 37-vuotias, enkä tiedä kenenkään tuttavani innostuneen uudistuksesta. Moni on sanonut siirtyvänsä viimeistään nyt podcastien pariin.

Että terveisiä vaan Yle Puheelle. Pystyttekö osoittamaan tilastoilla, että uudistus on onnistunut? Vai vielä parempaa, pystyttekö korjaamaan virheenne?