Kommentti: Ihana, yleinen etunimeni

Vietin suuren osan lapsuudestani nenä kiinni kirjoissa. Kuukausittain raahasin kirjastosta repullisen opuksia, yleensä kilokaupalla. Joukossa oli paljon lasten- ja nuortenkirjoja, joita luen nostalgiapäissäni edelleen, mutta eräs katkera lukukokemus on jäänyt vaivaamaan minua näihin päiviin asti.

En ole koskaan ollut heppatyttö, mutta tartuin silti koulun kirjastossa englantilaisen Ruby Fergusonin hevoskirjoihin. Syy tähän oli yksinkertainen: kirjasarjan päähenkilön nimi oli Laura. Harmi kyllä kirjat olivat mielestäni kuolettavan tylsiä. Mikä pettymys, olisin niin halunnut lukea kaimani seikkailuja!

Vuosia myöhemmin törmäsin uudelleen Fergusonin kirjoihin. Äitini kertoi, että olin saanut nimeni osittain näiden kirjojen, osittain hänen lapsuudenystävänsä ihastuttavan pikkusiskon mukaan. Sisarusteni nimissäkin on nähtävissä äitini kirjamaku.

Lauroja on kaikkialla

En ole koskaan voinut elvistellä harvinaisella etunimellä. Syntymävuonnani Laura oli Suomessa suosituin tytön nimi, lisäkseni sen saivat sadat muut tytöt. Onneksi olen sentään tarpeen tullen voinut vedota harvinaiseen sukunimeeni, kokonimikaimoja tällä yhdistelmällä ei pitäisi tulla vastaan. Yleinen etunimeni ei ole kuitenkaan koskaan vaivannut minua, päinvastoin. Etenkin lapsena oman nimen kuuleminen esimerkiksi laulun lyriikoissa oli riemastuttavaa.

Maija Vilkkumaa on laulanut Laurasta (tosin Ingalsin, ei Kuivalahden), ja myös monet ulkomaalaiset artistit ovat kertoneet tarinoita kaimoistani. Teini-iässä pystyin kuvittelemaan Tehosekoittimen Oton laulavan juuri allekirjoittaneesta, pienellä mielikuvituksen rassaamisella Laura-kappale oli kuin minusta kirjoitettu. Myös Kauko Röyhkä on vuodattanut laulussaan rakkautta Lauraa kohtaan, kun taas Hectorin lyriikoissa Lauran ja Ilmarin rakkaustarinalla on traaginen loppu.

Esimerkkejä kyllä riittää, vaikken edes käy läpi kirjallisuudessa ja televisiosarjoissa seikkailevia Lauroja.

Nimi on mahdollisuus

Lapsen nimen etsimistä kaunokirjallisuudesta, laulujen lyriikoista tai vaikka juorulehtien sivuilta ei kannata häpeillä. Parhaimmillaan lapsi voi imeä kuuluisasta kaimastaan positiivista voimaa. Kukapa poika ei haluaisi samaistua esimerkiksi Astrid Lindgrenin luomaan Joonatan Leijonamieleen?

Tämän vuoksi viime vuosina vallalla ollut trendi keksiä lapselle aivan uusi nimi tekee minut hieman surulliseksi. Nämä lapset eivät ainakaan lähiaikoina pääse kuulemaan omalla nimellään kuorrutettuja lauluja tai tarinoita. He eivät löydä kaimoja sonaateista tai draamoista.

Toisaalta ajatuksen voi kääntää aivan toisin päin. Näillä lapsilla on mahdollisuus luoda tulevaisuuden trendinimiin liittyvät asso­siaatiot. Kutkuttava ajatus sekin.