Kommentti: Terrorismista kirjoittaminen on lomarutiini, jota en halunnut

Toivon mitä tahansa muuta kuin terroria. Myöhemmin selviää, että turhaan.

Pakotan ajatukseni pois kesämökin terassilta, takaisin työpöytäni ääreen. Ihmisiä on kuollut, nyt täytyy keskittyä.

Minulla on outo tunne, että tämä on tapahtunut ennenkin. Olen joskus ennenkin lassonnut ajatuksiani juuri ennen lomaa, koska on sattunut jotakin pahaa. Etsin vanhan kalenterini ja alan selata sitä.

Isku Brysselissä maaliskuussa 2016, viimeinen työpäiväni ennen lomaa. Isku Nizzassa heinäkuussa 2016, viimeinen työpäiväni ennen lomaa. Isku Berliinissä joulukuussa 2016, viimeinen työpäiväni ennen lomaa. Nyt isku Barcelonassa. Arvaatte varmaan.

Iltapäivällä kuulen vielä uutisia Turusta. Toivon mitä tahansa muuta kuin terroria. Myöhemmin selviää, että turhaan.

Tämäkö on minun lomarutiinini, terroristeista kirjoittaminen?

On surullista, että loman aloitukseen on osunut jo niin monta terroritekoa, että ne muistaa vain pitämällä tukkimiehen kirjanpitoa. Surullista on sekin, että kalenterissa lukee kissankokoisilla kirjaimilla LOMA, mutta merkintä terrori-iskusta hukkuu muiden merkintöjen alle. Ja millainen ihminen kysyy serkultaan, näkikö hän Turun tapahtumia, muttei muista kysyä, onko serkku kunnossa? Terroritekoja on sattunut jo niin paljon Euroopassakin, ettei niitä kaikkia muista enää millään. Mikä tämä maailma oikein on?

Minä olen saanut seurata tapahtumia työpöytäni takaa, turvallisen välimatkan päästä. Lomani on alkanut terroristeista huolimatta, mutta samaan aikaan toisaalla jonkun elämä on päättynyt.

Ajattelen salaliittoteorioita ja foliohattuja. Ainoa vaihtoehto on lopettaa lomailu. Tai ei ehkä sittenkään. Mutta en kerro kenellekään, milloin lähden lomalle seuraavan kerran.