Kommentti: Ympäristöihmisten olisi kannattanut olla huolissaan myös ympäristöministeristä

Yli 65 000 nimeä kertyi pikavauhdilla adressiin, joka pyrki pelastamaan ympäristöministeriön. Tässä vaiheessa olennainen kysymys on se, olisiko ympäristöihmisten pitänyt yrittää pelastaa myös ympäristöministeri.

Ministeri on kuitenkin se, joka lopulta ohjaa ministeriön toimintaa.

Tulevan hallituksen uudessa salkkujaossa keskustalle menevät sekä ympäristö- ja liikenneministerin että maa- ja metsätalousministerin salkut. Jako on looginen. Biotaloutta vahvasti korostava keskusta koordinoi ympäristöasioita niin, että esimerkiksi metsäautotieverkostoa ei tarkastella ensisijaisesti ympäristönsuojelumielessä.

Toisaalta maa- ja metsätalous ovat niin tärkeitä ja merkittäviä alueita Suomelle ja varsinkin keskustalle, että niille varattiin aivan oma ministerinsalkku.

Luulisi, että juuri julkistettu jako pelottaa ympäristöihmisiä vielä enemmän kuin huhuttu luonnonvaraministerin salkku ehti pelottaa. Ympäristöasiat ovat nyt kahta kautta muille alisteisia: liikenneverkon kehittämiselle sekä maa- ja metsätalouden edistämiselle.

Luonnonvaraministerille olisi yhdistetty vain ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön poliittinen johtaminen.

Ennakkoteilaaminen olisi kuitenkin tyhmää. Nyt on syytä katsoa mitä realistinen keskustalainen luontosuhde käytännössä tarkoittaa. Teilaamisten aika on vasta sitten, jos syytä tulee.

Ministeriötä pelastavassa adressissa on paljon nimiä, mutta jo vaalitaktisesti on merkityksellistä sekin, että paljon on äänestäjiä, joille ympäristöministeriöstä on tullut viime vuosina kirosana.

Tuoreimpana esimerkkinä maanviljelijät, joita ilahdutettiin alkuvuodesta uudeksi paskalaiksikin kutsutulla nitraattiasetuksen uudistuksella. Lannan levittäminen vaikeutui valtavasti kaltevilla pelloilla myös kaukana vesistöistä, ennen korjausliikettä erityisesti luomutiloilla.

Ne ongelmat olivat peräisin ympäristöministeriöstä, jota johti pelkkä ympäristöministeri.