Koppelikiista kummittelee yhä Konnevedellä – Rappaatlahti liettyy erimielisyyksien jatkuessa

Konnevesijärveen kuuluva Rappaatlahti Konneveden Sirkkamäessä kärsii lahdenpohjukan täyttymisestä. Järveen tulevan lasku-uoman kautta järveen päätyy roskaa, ravinteita ja maa-ainesta. Paikallisen asukkaan Jouko Leskisen mukaan kyse on valtavista maamassoista.

– Tässä on puolentoista hehtaarin alueelle huuhtoutunut kymmeniä tuhansia kuutioita maa-ainesta ja roskaa, sanoo Leskinen seistessään pitkälle lahteen ulottuvalla, pohjaan asti jäätyneellä matalikolla.

Lasku-uoman kautta järven pohjukkaan virtaa laajan alueen laskuvedet, korkeuserot ovat suuret ja maa-aines on lähinnä hiekkapohjaista kivikkoa. Uoman edessä siintelee Etelä-Konneveden kansallispuistoon kuuluva Aittosaari sekä kaistale seitsemän kilometristä järvenselkää pohjoiseen. Pohjoistuulella pohjassa oleva massa työntyy lahden eteläpäähän.

Sinänsä liettyminen olisi helppo pysäyttää uoman varteen kaivettavilla seisonta-altailla. Kynnystä madaltaa tarjolla oleva avustus.

Vesitalousasiantuntija Lauri Kaisto kertoo, että Keski-Suomen ely-keskuksella on könttäsumma rahaa jaettavana ympäristöministeriöltä sekä maa- ja metsätalousministeriöltä vesistökunnostushankkeisiin.

– Se kattaa 30–50 prosenttia hankeen kaikista kuluista eli lupakustannukset, suunnittelun ja toimet maastossa. Talkootyöllä voi vielä pienentää maksettavaksi jäävää osuutta. Toimille tulee hoitaa luvat kuntoon ja laatia huolelliset suunnitelmat, sanoo Kaisto.

Leskinen ja ranta-asukas Pentti Hämäläinen ovat olleet yhteydessä ympäristöministeriöön, Metsäkeskukseen, ely-keskukseen, Siikakoski-Puteron osakaskuntaan, Konneveden kuntaan ja kyläläisiin eroosion pysäyttämiseksi.

Rantaan on syntynyt kokonainen niemi 70-luvun jälkeen. Matalikko jatkuu toista sataa metriä rantaviivasta. Lahden pohjukka on luonnostaankin ollut matala.
 

Metsäkeskuksen selvityksen mukaan pitkä koppelikiista Rappaatlahdella on tulehduttanut ihmissuhteet.

Rappaatlahden koppeleista eli venevajoista kiisteltiin vuosikaudet. Vastakkain olivat koppeleiden omistajat ja maanomistajat, jotka eivät halunneet pitää koppeleita rannassaan.

Nyt maanomistajilla eivät myöskään halua sitoutua lahdenpohjukkaa korjaaviin toimiin.

Hämäläinen rakensi ilman lupia uomaan pohjapatoja. Niiden tuloksena humus jäi rantakosteikkoon rajanaapurin puolelle.

– Tässä oli ennen hieno hiekkaranta. Padoilla oli myönteinen vaikutus lahteen ja sammakot palasivat monen vuoden jälkeen alueelle kutemaan. Valitettavasti naapuri ei toimintaani hyväksynyt. Purin padot syksyllä, Hämäläinen kertoo.

 

Hanna Kähtävän mukaan mies rakensi laittomat padot kertomatta rajanaapureille eli Vinnilän tilan omistajille. Kähtävä on Vinnilän omistajien tytär ja suunnittelee loma-asuntoa vanhempiensa mökin läheisyyteen.

Ely-keskus tarkasti tilanteen ja kehotti poistamaan padot vesilain perusteella. Uoma on maarajana Kähtävän vanhempien ja Hämäläisen maiden välissä.

– En halua riitoja kenenkään kanssa, mutta tässä ei ole järkeä hoitaa oiretta vaan keskittyä poistamaan aiheuttaja, Kähtävä pohtii.

Siikakosken-Puteron kalastuskunnan entinen puheenjohtaja Unto Varis asui pitkään Rappaatlahden etelänpään tilaa Sirkkamäen alla. Hänestäkin altaiden vaatima yksimielisyys on haaste nykypolven aikana.

– Eroosio-ongelma on tuttu Konnevedellä laajemminkin, kuten Soukkionlahdessa ja Mämmilammella. Onneksi ympäristö on moreenimaata, huuhtoutuvaa humusta on vähän. Ongelma kiusaa lähinnä ranta-asukkaita, sanoo Varis.