Koskettava, herkkä ja virallinen siunaus – Vainajan lähimmät viettivät kauniin tilaisuuden

Vanhan hautausmaan kappelin eteisessä hoikat mäkimiehet Janne Ahonen ja Jens Weissflog keskustelivat hiljaisella äänellä samaan aikaan, kun Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto etsi katseellaan lähiomaisia. Urheiluministeri Sampo Terho (sin.) riisui päällystakkiaan ja miehet nyökkäsivät toisilleen.

– Tämä nyt toteutuva järjestely on mielestäni hyvä. Laajavuoreen ajavan saattueen ansiosta myös tuhansille aukeaa mahdollisuus jättää Matille jäähyväiset, ja kaikkein lähimmät ovat läsnä tässä siunaustilaisuudessa, Terho pohti.

Weissflog kuiskasi, että tämä on hänelle järkyttävä mysteeri.

– Matti oli niin hyvässä kunnossa pari vuotta sitten tavatessamme, pohti Itä-Saksasta urheilun tähtitaivaalle Matin aikalaisena ponkaissut hyppääjä.

Kappelissa kaunis valkoisella kuviokankaalla päällystetty arkku odotti jo saattoväkeä. 55 vuoden ikään ehtineeltä Matti Nykäseltä kiireet ovat ohi. Kanttori Sirpa Lampinen soitti Kanteleeni-teoksen alkumusiikkina, ja vuorossa olivat kukkatervehdykset. Paikalla oli satakunta Matin läheistä ja myös muutama virallisempi edustaja.

Hautajaisten julkisuuden paineistamat järjestelyt olivat silmin nähden rasittaneet lähiomaisia ja Matin ystäviä, mutta siunaustilaisuudessa oli läsnä arvokkaasti sureva saattoväki. Leski Pia Nykänen puhutteli muistosäkeessä rakasta mäkikotkaa ja tytär Eveliina Mäntykangas toivotti isälleen hyvää matkaa. Matin äiti Vieno Nykänen muisti poikaansa Aleksis Kiven Sydämeni laulun säkeillä: Tuonen lehto, öinen lehto! Siell’ on hieno hietakehto, Sinnepä lapseni saatan.

Siirtyessään takaisin paikalleen Vieno kosketti hellästi itkevän Pia-lesken olkaa.

Pienen vauvan hyväntuulinen jokeltelu kappelissa vahvisti, että elämä myös jatkuu.

Epäusko Nykäsen poismenosta kuului tavallaan saattoväen muistosäkeissä. Niissä Eveliinan tapaan useat toivottivat Matille hyvää matkaa. Keikkamyyjä Esa Nummela sanoi neilikkaa laskiessaan vain kaksi sanaa: Lepää rauhassa.

– Kyllä Matilla on nyt levon aika, hän kuiskasi osuutensa jälkeen.

Urheiluväen jäähyväisissä oli poikkeuksellista ryhdikkyyttä. Viralliset kaupungin ja valtiovallan tervehdykset olivat ytimekkäitä.

Matin muusikkoystävä Jussi Niemi esitti akustisella kitaralla Kaipaus-kappaleen. Surusta syntynyt kaunis melodia sai muotonsa Niemen isän kuolemaan liittyneessä inspiraatiossa. Kappaleen äänimaailma toi mieleen Francis Goyan kauneimmat tulkinnat, ja soittaja liikuttui ystävänsä arkun vieressä kyyneliin. Tämä oli kappaleen kolmas esitys, ja se on soinut joka kerta hautajaisissa. Virsissä kaikui luottamus Luojaan ja armoon.

Aluekappalainen Paulus Pikkarainen kertoi lämpimin sanakääntein, miten Matti löysi rauhan hyppyrin nokalta, ja toimitti lopuksi Matti Ensio Nykäsen siunauksen. Oli Matin viimeisen matkan aika.

 

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .