Koulu alkaa tällä viikolla: pitääkö ekaluokkalaisen osata lukea? Onko kaikilla älypuhelin? – Asiantuntijat vastaavat

Koulumatkojen harjoitteleminen etukäteen on kaiken a ja o. On vanhemman vastuulla suunnitella sopivin reitti kouluun.

– Turvallisin reitti ei välttämättä ole se lyhyin, Liikenneturvan koulutusohjaaja Tomi Rossi sanoo.

Liikenneturvan selvityksen mukaan vanhemmista lähes kaikki ne, joiden lapsi kulki kävellen kouluun, harjoittelivat koulureittiä lapsensa kanssa muutamia tai useita kertoja. Kuusi prosenttia ei harjoitellut koulumatkaa lainkaan.

Niin lapset kuin koulumatkatkin ovat aina erilaisia. Jollakin matkaan ei esimerkiksi kuulu yhtään tienylitystä, kun toisella niitä on monta tai vaarallinen risteys, jolloin hän ehkä tarvitsee saattajan tai kyydin pidempään.

Rossin mukaan vanhempi usein huomaa, että lapsi on valmis liikenteeseen siitä, että lapsi alkaa itse havainnoida liikennettä, ei pelkästään pysähdy automaattisesti.

– Lapsen kanssa liikenteessä kulkeminen tukee lapsen kasvua paremmin kuin vaarojen minimoiminen kuskaamalla häntä aina autolla, hän sanoo.

– Onko siellä kavereita, muistanko, mistä ovesta mennään sisään, missä on vessa, maistuuko ruoka, huomaako opettaja mut, mitä jos mä en osaa, pitäisikö osata enemmän? Jyväskylän Kortepohjan koulun rehtori Päivi Liimatainen luettelee asioita, joita lapset saattavat miettiä koulun alkaessa.

Lapsella saattaa olla sellaisiakin pelkoja, joita vanhempi ei välttämättä tule ajatelleeksi.

– Oma tyttäreni vaikutti levottomalta pari viikkoa ennen eskarin alkua. Kun kysyimme, selvisi hänen miettineen sitä, että siellä kannetaan tarjottimella itse ruoat. Sitten treenasimme ja huoli väheni, kertoo Pelastakaa Lapset ry:n lasten ja nuorten digitaalisen median erityisasiantuntija Antti Järventaus.

– Hyvin pärjää yleensä, kun kuuntelee lasta ja kertoo, että olet fiksu tyyppi, kyllä sä pärjäät, hän sanoo.

Myös sosiaalisia vuorovaikutustilanteita voi miettiä etukäteen: Mitä koulun pihalla tapahtuu ja mitä siellä voi jutella uusille kavereille.

No, ei ihan kaikilla ole, mutta suurimmalla osalla kyllä. Puhelinoperaattori DNA:n tuoreen selvityksen mukaan tänä vuonna 6 vuotta täyttävistä lapsista puhelin 43 prosentilla, 7 vuotta täyttävistä kolmella neljästä (75 prosenttia) ja tätä vanhemmilla lapsilla jo lähes jokaisella. Noin neljällä viidestä 6–­­7-vuotiaasta puhelimen saaneesta lapsesta on käytössään älypuhelin.

– Mielestäni lapsella on hyvä olla kännykkä siinä vaiheessa, kun hän menee kouluun, erityisasiantuntija Antti Järventaus sanoo.

– Vielä 10 vuotta sitten pidettiin typeränä ajatuksena, että lapsella pitäisi olla älypuhelin, mutta aika paljon lapsen sosiaalisesta elämästä ja lasten digitaalisesta kulttuurista toteutuu laitteen kautta.

Järventaus muistuttaa, että lapselle voi kierrättää esimerkiksi vanhempien vanhoja puhelimia.

– Se on ihan ehdoton juttu kaikille koulumatkan kulkijoille, että puhelin pysyy repussa koko koulumatkan ajan. Sillä ei pelata tai sitä ei näplätä, Rossi sanoo.

Liikenneturvan kyselystä selvisi, että koululaisten vanhemmat olivat huolissaan erityisesti autoilijoiden toiminnasta. Huolien huipulta löytyivät piittaamattomuus, rattijuopumus, tarkkaamattomuus tai muu havaintovirhe, ylinopeus ja suojateiden tai liikennevalojen kunnioittamattomuus.

Rossin mukaan suurin vaara pienellä koululaisella liikenteessä on se, että hän ei osaa lukea vielä liikennettä kuten aikuinen.

– Hän ei osaa arvioida esimerkiksi rekan vauhtia tai sitä kuinka nopeasti se pystyy pysähtymään. Toinen asia on fyysinen lyhyys. Yksi puskakin saattaa peittää lapsen kokonaan näkyvistä, Rossi sanoo.

– Ne voivat olla hyviä juttuja, jos laite tai reppu häviää. Mutta jos niitä käytetään urkkimiseen, tulisi muistaa, että lapsillakin on oikeus yksityisyyteen, Pelastakaa Lapset ry:n Järventaus sanoo.

– Jos tällaista käytetään, siitä pitäisi ensin keskustella lapsen kanssa. Lasta ei pidä vakoilla.

– Ei tarvitse osata lukea! Useimmat lapset tuntevat kirjaimet ja numerot, ja arvioni mukaan noin puolet osaa jollain tavalla lukea kouluun tullessaan, sanoo jyväskyläläisen Jyskän koulun rehtori Risto Rönnberg.

Lapset oppivat ihan omaan tahtiinsa ja he ovat myös keskenään erilaisissa kehitysvaiheissa 6–7-vuotiaina. Kiinnostuksen kohteet vaikuttavat paljon siihen, mitä kukin osaa.

Rönnbergin mukaan se olisi tärkeää koulun alkaessa, että lapsi osaisi tulla toimeen toisten lasten kanssa.

Rehtori Risto Rönnbergin mukaan Jyväskylässä vähän yli puolet ekaluokkalaisista menee ohjattuun iltapäivätoimintaan. Osa perheistä taas sopii iltapäivistä tapauskohtaisesti kaveriperheiden kanssa.

– Naapuriapua käytetään tässä asiassa aika paljon, rehtori sanoo.

On tärkeää, että lapselle on koko koulupäivän ajan selvää, kuka aikuinen hänestä on vastuussa.

– Ensimmäiseksi kannattaa ottaa yhteyttä luokanopettajaan, jotta asiaa päästään heti selvittämään, rehtori Rönnberg, neuvoo.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto suosittelee keskustelemaan kiusaamisesta lapsen kanssa myös silloin, vaikka vanhemmasta tuntuisi, ettei se kosketa omaa lasta.

No, pakkohan se on...

– Ei silti kannata sanoa, että se nyt vain on pakko ja poliisit tulevat hakemaan kotoa, jos et mene, Järventaus vinkkaa.

Kortepohjan koulun rehtori Päivi Liimatainen sanoo, että vanhempi voi rohkaista lasta kertomalla, että sinne ei tarvitse heti jäädä yksin.

– Vanhempi voi tulla vaikka lapsen mukaan kouluun ensimmäiseksi päiväksi. Se ei ole kovin yleistä, mutta ei poikkeuksellistakaan.

Liimatainen sanoo, että mukaan voi tulla vaikka toisena ja kolmantenakin päivänä. Tärkeintä on lapsen turvallinen olo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .