Kuhmoisten taistelut kärjistyivät sata vuotta sitten verityöhön Harmoisten sairaalassa – kuka oli Ilmari Lampinen, joka murhattiin sairaalavuoteeseen?

Eloonjäänyt kertoi päiviä kestäneestä kärsimyksestä.

Tasan sata vuotta sitten Kuhmoisten Harmoisissa kaikuivat laukaukset. Laukauksiin tuskin osattiin kiinnittää erityistä huomiota, sillä paikkakunnalla käytiin rajua taistelua punakaartin ja valkoisten välillä.

Silti tapahtumassa oli jotakin todella poikkeavaa: valkoiset surmasivat Harmoisten kenttäsairaalassa 11 loukkaantunutta punaista, pahimmin loukkaantuneet surmattiin sänkyihinsä ja loput sairaalan pihalla. Myös kaksi mieshoitajaa, sanitööriä, ammuttiin.

Oli sunnuntai, maaliskuun 10. päivä vuonna 1918. Nyt tiedämme, että yksi uhreista oli Ilmari Lampinen.

Kansanarkiston kokoelmissa on vain yksi kuva Kuhmoisista vuodelta 1918. Kuvassa seisoo kolme miestä: Paavo Ojala, Lampinen ja Lauri Viljanen. Kuvan tietoihin on merkitty, että Lampinen ”murhattiin Kuhmoisten Harmoisten sairaalassa vuoteeseen”.

Kuvassa seisova mies ei kuitenkaan vielä tiedä kohtaloaan. Lampinen poseeraa aseen kanssa, pukeutuneena karvalakkiin ja huopatossuihin. Lakin nauha lienee tulipunainen: mies on matkalla rintamalle.

Punaiset hyökkäsivät tuhannen miehen voimalla

Kuhmoisten lähistöllä käytiin taisteluita jo helmikuussa, mutta maaliskuun 10. päivän valjetessa oli tosi kyseessä. Punaiset hyökkäsivät Vehkajärveltä kohti Kuhmoisten kirkonkylää jopa tuhannen miehen voimalla. Valkoisten rintama sijaitsi pari kilometriä kirkonkylän eteläpuolella. Paikalla Kuhmoisissa olivat myös virolaissyntyisen, myöhemmin jyväskyläläisen Hans Kalmin joukot.

Kalm joukkoineen koukkasi punaisten selustaan ja onnistui hajottamaan punaisten rivit. Punaiset aloittivat perääntymisen eri suuntiin, mutta 200 miehen joukko törmäsi valkoisten tiesulkuun uudelleen Putkiston talon luona. Seurasi yhteenotto, jossa jääkäriluutnantti Herbert af Forselles kaatui ja Kalm loukkaantui.

Lopullinen ratkaisu syntyi, kun 16-vuotias Arvo Järvinen onnistui hankkimaan valkoisten haltuun joutuneen konekiväärin takaisin punaisille ja hajotti valkoisten joukot konekivääritulella. Ei tiennyt kohtaloaan tuolloin Järvinenkään: valkoiset teloittivat hänet vain muutamaa päivää myöhemmin Länkipohjassa.

Punaiset eivät kuitenkaan onnistuneet valtaamaan Kuhmoista, vaan palasivat Padasjoen suuntaan. Kumpikin osapuoli kärsi merkittäviä tappioita.

Yksi valkoisten etelään koukanneista joukkueista päätyi Harmoisiin ja teki iskun punaisella ristillä merkittyyn kenttäsairaalaan. Kello oli silloin noin viisi iltapäivällä.

Sairaalasurmista yritettiin vaieta

Sekä punaiset että valkoiset lähteet vahvistavat, että Harmoisten sairaalalla ammuttiin miehiä sairaalasänkyihin. Valkoinen puoli yritti myöhemmin vaieta surmista, mutta liian moni oli jo ehtinyt nähdä ruumiit. Paikalla ollut valkoinen väitti myös, että sairaalasängyissä maanneet miehet olivat terveitä ja aseistettuja.

Tapahtumista ovat kertoneet myös kaksi Harmoisten sairaalasta pelastunutta punaista. Hämeen Voima -lehti haastatteli toista heistä 19. maaliskuuta ilmestyneessä numerossaan. Kuvaus kertoo myös Lampisen viimeisistä hetkistä.

Eloonjäänyt kertoo loukkaantuneensa jalkaan aiemmin samana päivänä ja joutuneensa sairaalaan Harmoisissa. Kenttäsairaalaan hyökkäsi kuitenkin pian kolme aseistettua miestä, jotka tarkistivat, että punaiset olivat todella haavoittuneita.

”Tämän tehtyään lähtivät he kaikki ulos lausuen mennessään, etteivät he ammu sairaita ”kuten punakaartilaiset tekevät”. Noin 10 minuutin kuluttua palasivat he uudelleen sisälle ja oli heitä tällä kertaa 4, joista yksi ampui lähinnä olevan sairaan, lähtien sen jälkeen toiseen huoneeseen. Ne kolme miestä, jotka jäivät samaan huoneeseen, missä kertojamme makasi, tappoivat ampumalla kaikki siinä huoneessa makaavat sairaat.”

Valkoiset palasivat kertojan mukaan paikalle myös seuraavina päivinä varmistamaan, että kaikki miehet ovat kuolleet. Kertojankin kunto tarkastettiin ja hänet todettiin kuolleeksi. Hän pääsi lopulta ryömimään ulos sairaalasta, löysi auttajan ja pääsi Padasjoen kautta Hämeenlinnaan.

Jo edesmennyt historioitsija, professori Jaakko Paavolainen kertoo vuonna 1967 julkaistussa, valkoista terroria kuvaavassa tutkimuksessaan Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918, että on ”joltisellakin luotettavuudella” pystynyt nimeämään henkilöt, jotka surmattiin Harmoisissa.

Nimilistaa ei ole julkaistu, mutta Paavolaisen mukaan heistä kolme on todennäköisesti ollut kotoisin Hauholta, kaksi Janakkalasta ja Hämeenlinnasta sekä yksi Hattulasta, Sääksmäeltä, Pirkkalasta ja Tyrvännöstä.

Joku yllä luetelluista lienee myös Lampisen kotipaikka.

Kun vuonna 1918 Hämeen Voimassa ilmestynyttä haastattelua vertaa Paavolaisen tietoihin, saa kertoja nimen K. Nuutila. Hän kertoo Harmoisten sairaalan tapahtumista pääpiirteissään samoin, mutta muuttunein yksityiskohdin myös vuonna 1928 julkaistussa teoksessa Kärsimysten teiltä.

Toinen Harmoisten sairaalan elonjäänyt on jäänyt nimettömäksi.

Ketkä hyökkäsivät sairaalaan? Kuka oli Ilmari Lampinen?

Hans Kalmia on syytetty Harmoisten tapahtumista, mutta hän ei ollut mukana teloituksissa. Ketkä sitten hyökkäsivät Harmoisten kenttäsairaalaan?

Harmoisten tapahtumien yhtey­dessä on mainittu myös Artturi Paimela, jääkärikoulutuksen saanut Hans Holopainen ja pihtiputaalainen Lauri ”Tahko” Pihkala. He kaikki olivat Harmoisissa, mutta iskun sairaalaan teki Albert Gyllenbögelin joukkue.

Punainen lehdistö kertoi tapahtumista pian ja uutinen välittyi nopeasti myös Ruotsiin. Ruotsalaisministeri pyysi selvitystä ­asiasta valtiosihteeri Samuli Sarion välityksellä, kertoo Paavolainen Päämajan arkistolähteisiin viitaten.

Sario pyysi Suomesta vastausta ja toivoi voivansa vastata ministerille, että Ruotsiin saapuneet tiedot olivat perättömiä.

Vastausta ei ilmeisesti tullut.

Kansanarkiston kuvaan merkitty yksittäinen lause pitää sisällään tiedon Lampisen loukkaantumisesta, Harmoisten kenttäsairaalaan päätymisestä ja kuolemasta.

Suomen julkisuuslain mukaan arkistoihin talletetut, yksityiselämään liittyvät tiedot on salattava 50 vuotta henkilön kuoleman jälkeen – ja jos kuolemasta ei ole varmuutta, 100 vuotta. Kansanarkiston kuva on nyt varmuudella yli sata vuotta vanha. Sata vuotta on myös Lampisen kuolemasta.

Tiedon Lampisen loukkaantumisesta ja kohtalosta Harmoisissa saa tiukankin tulkinnan mukaan julkaista tänään. Vieläkö joku tunnistaisi miehen sukulaisekseen? Löytyisikö joku, joka osaisi kertoa Lampisen taustasta?

Harmoisten teloitetut, kaikki 13, haudattiin pari viikkoa myöhemmin pellolle sairaalan lähelle. Paikalle pystytettiin muistokivi, joka on sittemmin jäänyt maan alle.

Vanha, sairaalana toiminut rakennus on purettu ja paikalle on rakennettu omakotitalo. Sata vuotta vanhan joukkohaudan muistellaan sijaitsevan sen pihamaalla.

Sinne haudattin myös Ilmari Lampinen.

 

Etsimme lisää tietoa Ilmari Lampisesta tai muista Harmoisten sairaalan uhreista. Ota yhteyttä pauliina.salminen@keskisuomalainen.fi tai  puh. 040 569 6193.

Lähteet: 

Jaakko Paavolainen: Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 – Valkoinen terrori, Tammi 1967.

Tuulikki Pekkalainen: Lapset sodassa 1918, Tammi 2014.

Jukka Rislakki: Kauhun aika – neljä väkivallan kuukautta Jämsässä 1918, Gummerus 2007.

Heikki Ylikangas: Tie Tampereelle, WSOY 2004. Kärsimysten teiltä – kymmenvuotismuistoja, Hämeenlinna 1928.

Kansallisarkiston sisällissotaa koskeva taistelupaikkakortisto.

Hämeen Voima 19.3.1918 ja useita muita punaisia sanomalehtiämaaliskuulta 1918.

Kuhmoisten taistelu

Punaisten tykkituli ylsi kirkon lähelle

Kuhmoisten taistelu käytiin 10. maaliskuuta 1918 kirkonkylän eteläpuolella.

Kuhmoinen oli jakautunut sodan aikana kahtia: Padasjoki ja Kuhmoisten eteläosa oli punaisten hallussa ja pohjoisosa valkoisilla.

Paikkakunnalle oli keskitetty noin 1  400 punaista ja noin 850 valkoista. Taisteluihin osallistui kymmeniä kuhmoislaisia sekä punaisten että valkoisten puolella.

Punaisten hyökkäys pääsi niin lähelle, että punaisten tykinkuulat ylsivät lähelle Kuhmoisten kirkkoa. Kovimmat taistelut käytiin nykyisen Tampereentien lähellä, Putkiston talon lähellä.

Virolaistaustaisen Hans Kalmin joukot olivat lähteneet liikkeelle jo edellisenä yönä kuhmoislaisen Toivo Rantasen opastamina kiertämään punaisten selustaan.

Harmoisissa sijaitseva sairaala toimi rauhanaikana Kuhmoisten kunnansairaalana, mutta vuonna 1918 sinne oli perustettu kenttäsairaala.

Harmoisten verilöylynä tunnetuissa tapahtumissa menehtyi 13 punaista sotilasta ja kaksi miespuolista hoitajaa. Sairaalan naishoitajat vangittiin.

Harmoisten kenttäsairaalan toiminta jatkui ja alue siirtyi sittemmin valkoisille. Sairaalassa hoidettiin maaliskuun 10. päivän jälkeen, sisällissodan aikana, vielä 46 potilasta.

Lähde: Ossi Viita: Kuhmoisten historia II 1917-1973, Kuhmoisten kunta 2000.