Lääkäri kysyi Henriltä: "Onko sinulla vaimoa?" – Tahaton syrjintä voi saada sateenkaarivähemmistöihin kuuluvan pelkäämään vastaanotolla käyntiä

Lääkärikäynnit ja terveystarkastukset voivat pelottaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla ei ole tarpeeksi osaamista sateenkariväen kohtaamiseen.

Jyväskyläläiset Henri Heinonen, 35, ja Ulla Laukkanen, 31, ovat molemmat joutuneet selittämään omaa seksuaalisuuttaan useamman kerran julkisessa terveydenhuollossa, koska heidät on automaattisesti luokiteltu heteroiksi.

– Minulta kysyttiin, seurustelenko. Vastasin myöntävästi, jonka jälkeen minulle tuputettiin voimakkaasti e-pillereitä. Tilanne tapahtui aikana, jolloin olin aika visusti kaapissa, Laukkanen kertoo.

Laukkanen muistelee puntaroineensa, uskaltaako hän sanoa, että seurustelukumppani on nainen. E-pillereitä voidaan määrätä myös muuhun tarkoitukseen kuin ehkäisyyn.

Lopulta Laukkanen rohkaistui kertomaan seksuaalisuudestaan, ja puhe e-pillereistä loppui.

 

Heinosella ei ole ollut kumppania. Lisäksi hän määrittelee itsensä aseksuaaliksi.

Aseksuaali tarkoittaa henkilöä, joka kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia kohtaan. Hekin voivat kuitenkin ihastua, kaivata läheisyyttä ja seurustelua.

Heinosen ottaessa uutta influenssarokotusta lääkäri tiedusteli, onko hänellä vaimoa. Seuraavaksi kyseltiin tyttöystävästä ja sitten kumppanista, kunnes Heinonen päätti kertoa kumppanittomuudestaan ja aseksuaalisuudestaan.

– Usein on oletuksena, jos on tiettyyn ikään tullut, että kaikilla on tai on ainakin ollut kumppani, Heinonen sanoo.

Vaikka lääkäri suhtautui tietoon asiallisesti, kertoo Heinonen tietävänsä myös aseksuaaleja, joiden seksuaalisuutta ei ole otettu todesta terveydenhuollossa. Esimerkiksi aseksuaali henkilö on voitu määrätä sukupuolitautitesteihin, vaikka hän on vakuuttanut, ettei hänellä ole ollut seksikumppaneita. Tilanteista on jäänyt nöyryytetty ja mitätöity olo.

 

Jos ammattilaisella ei ole tietoa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä, saattaa hän yksinkertaisesti välttää asiasta puhumista tai tehdä vääriä päätelmiä esimerkiksi stereotyyppien pohjalta. Tahaton syrjintä satuttaa potilasta, joka on usein jo valmiiksi haavoittuvaisessa asemassa.

– Ystäväni sateenkaariperhe on pitkälti joutunut kokemuskouluttamaan jokaisen tapaamansa neuvolan työntekijän käynteihin varatulla ajalla, Laukkanen huokaa.

Terveydenhuollossa erityisen vaikeassa asemassa ovat sukupuolivähemmistöjen edustajat, jotka tarvitsevat sukupuolenkorjaushoitoja. Nämä hoidot kaipaavat paljon kehittämistä, Laukkanen ja Heinonen muistuttavat.

 

Tutkimusten mukaan sateenkaarinuoret kohtaavat keskimääräistä enemmän syrjintää, kiusaamista ja huonoa kohtelua, jotka altistavat mielenterveyden ongelmille ja itsemurha-ajatuksille. Yllättäen apua ongelmiin on hankala saada, sanoo Laukkanen.

– On todella vaikea löytää esimerkiksi terapeuttia, joka ei väheksy syrjinnän kokemusta.

Laukkasen mukaan vähemmistöpiireissä jaetaan vinkkejä sateenkaariasioihin perehtyneistä ammattilaisita. Hänelle itselleen sopiva terapeutti löytyi vasta neljännellä kerralla, koska muiden kanssa syrijintäkokemukset kuitattiin lähinnä sanoilla ”älä välitä siitä”.

– Jos joku kertoo syrjinnästä, se on helppo nähdä itseen kohdistuvana syytöksenä, mutta olisi tärkeä nähdä kokemus laajasti yhteiskunnan tasolla, jotta voimme muuttaa tilannetta.

Ammattilainen: kuuntele, älä oleta tietäväsi

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaama syrjintä johtuu useimmiten tiedon puutteesta, sanoo hoitoetiikkaan perehtynyt sairaanhoitaja Elina Partanen.

Hän on tehnyt opinnäytetyönsä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten näkemyksistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien asiakkaiden kohtaamisesta. 533 sote-alan työntekijää vastasi verkkokyselyyn, jonka toteutti valtakunnallisen tuki- ja neuvontapalvelu Sinuiksi.

Kyselyssä selvisi, että terveydenhuollon ammattilaisten tiedoissa on parannettavaa ja korjattavaa.

– Ammattilaiset kuitenkin painottivat, että aikaisemmat kokemukset sateenkaarivähemmistöistä helpottivat uusien asiakkaiden kohtaamista, Partanen sanoo.

 

Tätä vajetta Partanen paikkaa, sillä hän kouluttaa lähi- ja sairaanhoitajaopiskelijoita teemasta päivätyönsä ohella.

– Meillä on helposti ajatus, että kohtaamme kaikki samalla tavalla ja oikein.

Partanen haluaa haastaa ammattilaiset pohtimaan, onko kohtaaminen todella yhdenvertaista. Jokaisen hoitajan tulisi tarkastella omia arvojaan ja ennakko-olettamuksiaan kriittisesti.

Hän pitää huolestuttavana, että opinnäytetyö osoitti sote-alalla olevan virheellisiä käsityksiä seksuaalisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä. Esimerkiksi 76 prosenttia vastaajista koki voivansa työskennellä asiakkaan kanssa tämän seksuaalisuuden muuttamiseksi, jos asiakas sitä toivoi.

– Meillä ei ole mitään perustetta tarjota eheytyshoitoja, joille ei ole tieteellistä näyttöä, Partanen toteaa.

 

Partasen mukaan terveysalan ammattilaiset voivat välttää tahatonta syrjintää kuuntelemalla ja kohtaamalla jokaisen asiakkaan yksilönä. Jos jostain asiasta ei tiedä, sen voi kertoa rehellisesti.

– Ei meitä ole kielletty puhumasta aviomiehestä tai vaimosta, tytöistä tai pojista, mutta käytetään neutraaleja sanavalintoja siihen asti, kunnes asiakas on itse saanut puhuttua asiasta.

Miksi seksuaalisuus tai sukupuoli-identiteetti pitää ylipäätään huomioida, jos lääkärikäynti koskee esimerkiksi fyysistä vaivaa?

– Miten me voimme hoitaa esimerkiksi sydäntä, jos emme kohtaa ihmistä? Ihminen on kokonaisuus. Nykyään me tiedämme paremmin kuin ikinä, että myös psyykkinen tila vaikuttaa fyysiseen hyvinvointiin, Partanen vastaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .