Laatunen kritisoi EK:ta tupojen hautaamisesta: aseet pidettävä rasvassa

Työmarkkinajohtajalta muistelmateoksessa kehuja Lipposelle ja Rinteelle, Sipilälle moitteita.

Kolme vuotta sitten Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) työmarkkinajohtajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Lasse Laatunen ja Ylen pitkäaikainen työmarkkinatoimittaja Arto Nieminen ovat kirjoittaneet Laatusen uraa läpikäyvän muistelmakirjan Kolmikannan kulisseissa – Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa (Art House).

Kirjan julkistamistilaisuudessa tiistaina Laatunen puolusti kolmikantaa ja kritisoi EK:n päätöstä tulopoliittisten kokonaisratkaisujen kuoppaamisesta. Laatusen mukaan keskitetyistä ratkaisuista luopuminen ei sinänsä ollut virhe, mutta vahinko tapahtui siinä, kun asia kirjoitettiin EK:n sääntöihin.

– Sitä en ymmärrä, Laatunen sanoi.

Hän perusteli näkemystään huonoilla ajoilla. Silloin on tärkeää, että kaikki aseet ovat rasvassa. Laatunen myös muistutti, ettei tiedä yhtään keskitettyä sopimusta, jossa liittoja olisi kielletty tekemästä omia sopimuksia.

Kirjassa Laatunen katsoo, että eteneminen kohti hajautettuja työmarkkinaneuvotteluja ja paikallista sopimista on oikea malli, mutta hän sanoo, ettei pidä viisaana EK:n työmarkkinapoliittista alasajoa.

– Maailma ei ole stabiili tulevaisuudessakaan, eivätkä sitä ole työmarkkinatkaan. Kannattaa muistaa historian opetukset. Liitot eivät ole toistensa sopimusten koordinoijia. Kullakin liitolla on sopimusautonomiansa. Siihen voivat kajota vain keskusjärjestöt jäsenliittojensa osalta, Laatunen kirjoittaa.

Vääriä väitteitä

Laatunen ei niellyt väitettä, että Suomen työmarkkinajärjestelmä olisi kankea ja joustamaton. Laatusen mukaan asioita sotketaan, eivätkä yritysjohtajatkaan tahdo ymmärtää työlainsäädännön normihierarkiaa.

– Suomen työlainsäädäntö ei ole yhtään sen jäykempää kuin Saksassa ja muualla Euroopassa, Laatunen sanoi.

Laatusen mukaan ongelma on siinä, että alakohtaiset työehtosopimukset menevät lainsäädännön ohi, mikä jäykistää järjestelmää. Siksi joustavoittaminen pitäisi aloittaa alakohtaisista työehtosopimuksista.

– Työnantajat tuntuvat vahvasti uskovan, että paikallinen sopiminen koituu aina heidän eduksen. Kun katsotaan vähänkin historiaan, kyllä palkansaajatkin osaavat rahastaa, Laatunen jatkoi.

Olennainen kysymys työmarkkinoilla on Laatusen mukaan se, miten vältetään vuoden 2007 liittokierroksen ”palkkakatastrofin” toistuminen.

Sipilän virhe

Laatunen arvioi kirjassaan työmarkkinajohtajien ohella pääministereitä ja muita poliitikkoja. Laatunen kertoo pitävänsä Paavo Lipposta (sd.) parhaana pääministerinä sotavuosien jälkeen. Kirjoittajat katsovat Lipposen lopulta toteuttaneen isoja Etelärannan tavoitteita, kun hän pääministerinä karsi julkista taloutta, teki leikkauksia ja vei Suomen Euroopan ytimeen.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kuuluisa Rukan lumilla syntynyt eläke-esitys nousee myös esiin. Tosin se tuskin oli Vanhasen omaa keksintöä. Vanhasen erityisavustaja Mikko Alkio on kertonut Laatuselle, että esitys tehtiin pääministerille ja valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle (kok.) heidän vieraillessaan OECD:ssä.

Yhteiskuntasopimuskeskustelussa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen muistutetaan sortuneen samaan virheeseen kuin toinen keskustavetoinen pääministeri Esko Ahon hallitus yli 20 vuotta aiemmin.

Laatunen kertoi tiistaina, että Sipilän taustalla vaikutti ajattelu siitä, että tarvitaan lisää joustavuutta. Sipilän virhe oli se, joustavuutta haettiin pakkolaeilla ja Sipilä lähti heti työntämään yhteiskuntasopimustaan työmarkkinajärjestöjen kurkusta alas.

– Tällaisia yrityksiä ei hallituksen pidä lähteä tekemään, Laatunen sanoi.

Hän arvioi, että virheeltä olisi vältytty, jos hallituksessa olisi tuolloin ollut edes täysi oikeusministeri.

– Jos (Antti) Häkkänen olisi ollut silloin oikeusministeri, oletan että hän olisi vetänyt jarruja, Laatunen sanoi.

SAK:n rehti punakone

Kirjan mukaan valtiovarainministerinä toiminut Antti Rinne (sd.) otti roolia eläkeratkaisun loppuvaiheissa, kun näytti, että Kuntatyönantajat KT olisi lähtenyt Akavan kelkkaan ja jäänyt ratkaisun ulkopuolelle.

Asiat järjestyivät, kun Rinne otti yhteyttä Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajana toimineeseen Antti Lindtmaniin (sd.), joka puolestaan kertoi soittavansa Kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jaloselle.

Laatunen korostaa kirjassa luottamuksen ja henkilösuhteiden merkitystä. Hänellä oli erityiset hyvät välit SAK:n johtohenkilöiden kanssa. Hän kertoo sopineensa sekä Lauri Ihalaisen että Lauri Lylyn kanssa, että työmarkkinaneuvotteluissa ei taktikoida eikä tehdä politiikkaa, käytti maan hallituksessa valtaa mikä puolue tahansa.

Laatunen puolusti hyvää yhteistyötään SAK:n punakoneen kanssa sillä, että SAK oli kokenein, suurin ja vahvin keskusjärjestö.

– SAK oli pakko ottaa vastapeluriksi, koska se oli vaikeasti voitettava ja erittäin rehti vastustaja, Laatunen sanoi tiistaina.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.