Lantapanssari on teurastamolla yhä harvinaisempi näky

Naudat: Teurasnaudat ovat entistä puhtaampia. Evira pyrkii parantamaan tilannetta entisestään.

Teurasnaudat ovat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tilastojen valossa entistä puhtaampia: Vuonna 2016 teurastamoilla luokiteltiin erittäin likaiseksi 151 nautaa eli 0,05 prosenttia kaikista teuraaksi tuoduista naudoista, kun luku vuonna 2015 oli 803 nautaa (0,29 prosenttia) ja vuotta aiemmin 914 nautaa (0,34 prosenttia).

Vuonna 2012 järjestelmään merkittiin vielä yli 2 000 nautaa, joilla oli lantapanssari eli lantaa tiiviisti kiinni karvassa ja ihossa.

– Juuri ennen vuotta 2014 luovuttiin niin sanotusta lantapanssarijärjestelmästä. Siinä tarkastuseläinlääkäri luokitteli erittäin likaiset naudat ja lampaat luokkaan, jossa tuottaja sai niistä pienemmän korvauksen eli tavallaan lantaisista eläimistä sakotettiin. Menettelytapa oli käytössä vuodesta 1982 ja vaikka se oli tehokas ja toimiva niin se ei hengeltään ollut EU-lainsäädännön mukainen, kertoo johtaja Marjatta Rahkio Eviran lihantarkastuksesta.

Muutoksen vuoksi tilastot eivät välttämättä ole täysin yhteismitallisia.

– Olen kuitenkin sitä mieltä, että likaisten nautojen määrä on myös vähentynyt, sanoo Rahkio.

Hänen mukaansa teuraseläinten puhtaus on parantunut erityisesti pitkällä aikavälillä.

– Jos vertaan vaikka siihen aikaan, kun itse olen tehnyt tutkimusta tätä sivuavasta aiheesta väitöskirjassani, eli 1990-lukuun, tämän päivän teuraseläimet ovat kyllä puhtaampia.

Likaisuus on sekä eläinsuojelullinen että elintarvikehygieeninen ongelma. Lantapanssari aiheuttaa naudalle kipua ja voi tulehduttaa ihon. Lanta myös siirtyy naudan karvasta helposti lihaan, joten likaisen ruhon käsittely vaatii teurastamossa erityistoimenpiteitä.

Tietoisuus asiasta lisääntynyt

Tilanteen parantumiseen on vaikuttanut ahkera tiedottaminen sekä teurastamoille että eläinten pitäjille, arvelee Marjatta Rahkio.

– On osa eläimen hyvinvointia, että se on puhdas ja kuivikkeet vaihdetaan. Puhtaus on ihmisten turvallisuuden ja eläinten hyvinvoinnin kannalta hyvä asia. Tietoisuus asiasta on lisääntynyt. Myös valvontahenkilöstö on kiinnittänyt siihen huomiota. Puhtaus on tällä hetkellä yksi valvonnan prioriteeteista.

Jos tarkastuseläinlääkäri katsoo lantaisuuden johtuvan ongelmista eläinten pitopaikassa, hänen pitää tehdä tilasta ilmoitus aluehallintovirastoon (avi). Avi tekee tilalle eläinsuojelutarkastuksen.

Puhtaana teurastamolle tuleva eläin on todennäköisesti elänyt siisteissä olosuhteissa.

– Jos lantapanssari alkaa muodostua, se ei ihan yksinkertaisella pesulla lähde.

Rahkion mukaan suurin osa lantaisista eläimistä tulee ulkokasvatustiloilta, koska ulkona lanta sekoittuu helposti maa-ainekseen ja tarttuu sitä kautta karvaan.

– Vuodenaikaisvaihtelu on joka vuosi suurta: eläimet ovat kesällä puhtaita ja ongelmakuukausia ovat marras-helmikuu.

Menossa tutkimusprojekti

Eviralla on parhaillaan menossa teurastushygienian valvontaprojekti yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Projektissa tarkastellaan nautojen ja sikojen ruhojen puhtautta.

– Tämä projekti todennäköisesti vaikuttaa tulevina vuosina ruhopuhtauteen positiivisella tavalla, sanoo Rahkio.

Tavoitteena on yhdenmukaistaa Eviran tarkastuseläinlääkärien eri teurastamoissa tekemää sikojen ja nautojen ruhopuhtauden valvontaa ja kerätä tietoa ruhojen puhtaudesta sekä ruhopuhtauteen teurastamoilla vaikuttavista tekijöistä. Rahkion mukaan sekä tarkastuseläinlääkärit että teurastamot ovat suhtautuneet projektiin myönteisesti.

Projektista ei ole vielä tuloksia, kertoo lihan turvallisuuden ja valvonnan dosentti, eläinlääketieteen tohtori Riikka Laukkanen-Ninios Helsingin yliopistosta.

– Ruhopuhtausprojektissa ei ole seurattu eläinten puhtautta ennen teurastusta, vaan ruhojen puhtautta teurastuksen jälkeen. Ruhojen likaantumiseen vaikuttaa teurastettavien eläinten likaisuuden lisäksi teurastusprosessin eri vaiheet, hän selventää.

Lampaiden likaan vasta herätty

Nautojen likaisuutta on seurattu teurastamoilla tiiviimmin kuin muiden eläinten, koska sitä on pidetty suurimpana ongelmana.

– Tämä johtuu eläinten karvapeitteiden erilaisuudesta. Nauta kerää ympäristöstään likaa ja lantaa, sika taas ei, kertoo Marjatta Rahkio.

Lampaita puolestaan teurastetaan vähemmän kuin nautoja tai sikoja.

– Lammas on näistä ehkä kaikkein haasteellisin eläin keräämään lantaa villoihinsa, arvioi Rahkio kuitenkin.

Aikaisemmin lampaiden likaisuutta ei kuitenkaan seurattu yhtä tiiviisti kuin nautojen: Eviran vuoden 2014 tilastoista ei löydy yhtään mainintaa likaisista lampaista, vuoden 2015 tilastossa merkintöjä on kaksi ja vuoden 2016 luku on jo 106. Viime vuonna lampaita teurastettiin kaikkiaan vajaat 60 000.

Siipikarjan lihan likaantumisriski ei Rahkion mukaan johdu siitä, että eläimet olisivat likaisia jo teurastamolle mennessään.

– Siipikarjan teurastus on mekaanista ja koneellista. Siinä joudutaan käyttämään paljon vettä ruhojen puhdistamiseen. Jos kaikki vesisuihkut eivät ole oikein kohdistettuja, eläinten suolistossa oleva lika tahraa linnun ja viereiset linnut.

Puhtautta säädellään tiukasti

Teuraseläinten puhtaudesta on säädetty Euroopan unionin lainsäädännössä ja Suomen kansallisessa elintarvike- ja eläinsuojelulainsäädännössä.

Naudan karvaan ja ihoon lujasti tarttunut lanta aiheuttaa naudalle kipua ja voi rikkoa sekä tulehduttaa eläimen ihon.

Lanta myös siirtyy naudan turkista helposti lihaan, joten likaisen ruhon käsittely vaatii teurastamossa erityistoimenpiteitä.

Oireettomatkin naudat voivat kantaa suolistossaan salmonellan ja ehec-bakteerin kaltaisia taudinaiheuttajia. Suolistosta bakteereita erittyy ajoittain lantaan.

Salmonellaa on suomalaisilla naudoilla vähän, mutta eheciä niiltä löytyy säännöllisesti.

Lähde: Eviran julkaisu Nautojen puhtauden valvonta teurastamossa

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .