Lastensuojelu satutti monia: "Siellä vallitsi vahvimman ja kieroutuneimman laki"

Suomalaisen lastensuojelun historiasta on paljastunut useita epäkohtia ja järjestelmällistä kaltoinkohtelua. Valtio otti ensimmäisen lastensuojelulain aikana 1937–1983 vastuulleen yli 100 000 lapsen suojelun, mutta toiminta ei aina ollut vastuun arvoista.

Kovimpia paikkoja olivat lastensuojelun päätepysäkeiksi ja rikollisten esikouluiksi kutsutut koulukodit, joiden arkeen kuului pakkotyötä, kovia rangaistuksia, uhkailua ja eristämistä. Lisäksi koulukodeissa käytettiin väkivaltaa sekä kasvatuskeinona että nuorten keskinäisen nokkimisjärjestyksen selvittämiseksi.

– Siellä vallitsi vahvimman ja kieroutuneimman laki, kuvailee Olli Laitila, joka vietti koulukodeissa viisi vuotta 1980-luvun alussa.

Kymmeniä entisiä koulukotinuoria haastatelleet Oulun yliopiston tutkijat Vesa Puuronen ja Marjo Laitala vahvistavat, että laitoskasvatuksessa tapahtui laiminlyöntejä vuosikymmenten ajan. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin aloittanut selvityksen lastensuojelun menneisyyden kartoittamiseksi.

– Totuus ei ole mustavalkoinen, mutta meidän totuutemme on kallistumassa enemmän mustan puolelle, Puuronen sanoo.

Jyväskylän yliopisto tekee selvitystä lastensuojelun menneisyydestä. Se etsii ihmisiä, joilla on kokemuksia kaltoinkohtelusta sijaishuollossa vuosina 1937–1983. Jos sinulla on kerrottavaa aiheesta, voit ilmoittautua yliopiston tutkijoille tästä.

Lue lisää Sunnuntaisuomalaisesta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .