Laukaassa lypsetään tänä keväänä tuhat emokalaa – tuloksena on miljoonia kirjolohen poikasia: kalakasvattamossa isketään kasvavaan kysyntään

Kaupan kalatiskillä suuri osa kotimaisesta kalasta on viljeltyä kirjolohta. Varsin suuri osa siitä on saanut alkunsa Laukaassa.

Lankajärven kalanviljelylaitoksella lypsetään keväisin kirjolohiemoja. Paula Tuukkanen, Ari Viinikainen, Jaakko Mattila ja Arto Mehto tarttuvat kukin verkkokoriin nostettuihin kirjolohiin. Lähes kolmekiloista kalaa tulee lypsämistä varten tarttua tiukasti pyrstöstä ja toisella kädellä vatsasta.

Vatsan puolella olevalla kädellä mäti painellaan varovasti kalasta vatiin. Tehtävää helpottaa jonkin verran se, että kalat on toimenpidettä varten nukutettu.

Kun vatsa on tyhjä mädistä, kala nostetaan varovasti virkoamaan altaaseen, jossa on hapekasta vettä. Laukaassa lypsetään tänä keväänä noin 1 000 emokalaa. Kalanpoikasia syntyy miljoonia.

Määrä voi äkkiseltään tuntua suurelta, mutta laitosta pyörittävä Nordic Trout tavoittelee vieläkin suurempaa määrää. Kalan kysyntä Suomessa on kasvussa, mutta suuri osa kysynnästä joudutaan kattamaan tuontikalalla.

Vain 18 prosenttia suomalaisten syömästä kalasta on kotimaista. Vielä 2000-luvun alussa jokainen suomalainen söi vuosittain noin kuusi kiloa kotimaista kalaa ja saman verran muualta tuotua. Nyt tuontikalaa päätyy lautasille jopa yhdeksän kiloa henkilöä kohden. Kotimaisen kalan määrä on vastaavasti vähentynyt vain noin neljään kiloon.

Kotimaista kalaa saataisiin kauppoihin nykyistä enemmän lähinnä lisäämällä kalanviljelyä. Luonnonkalojen saaliita rajoittaa ammattikalastajien hupeneminen ja vielä alalla olevien korkea keski-ikä.

– Lisälupia kalan kasvattamiseen on hankala saada, tuskailee Nordic Troutin aluepäällikkö Tero Puttonen.

Hän vastaa Manner-Suomessa sijaitsevista kahdeksasta Nordic Troutin kalankasvattamosta.

 

Nordic Trout on Kalaneuvos-konserniin kuuluva Suomen suurin kalankasvattaja, jonka päätuote on kirjolohi. Puttonen toivoo, että ala pääsisi jo lopullisesti eroon vanhasta maineestaan Itämeren pilaajana.

– Kalankasvatuksesta johtuva Itämeren ravinnekuormitus on marginaalinen. Typen osalta se on alle kaksi prosenttia ja fosforin osalta noin prosentti, Puttonen sanoo.

Hyvä tilanne johtuu siitä, että vuosien varrella kalankasvattajat ovat oppineet olemaan tuhlaamatta rehua. Myös rehut ovat parantuneet verrattuna kalankasvatuksen varhaisiin vuosiin. Tämä on myös kasvattajien etu, sillä rehu on suuri kuluerä.

Rehun ja kasvatusmenetelmien kehittymisen vahvistaa WWF:n kalaopas, jossa on annettu Suomessa kasvatetulla kirjolohelle vihreä merkintä. Vihreä tarkoittaa, että kalalaji on vastuullinen valinta ja sitä kannattaa suosia ruokapöydässä.

Kalankasvatus myös työllistää syrjäseuduilla. Nordic Troutilla on yli 40 työntekijää Manner-Suomessa. Laukaassa työskentelee ympäri vuoden neljä henkilöä.

Lankajärvellä mädin taival kalanpoikaseksi jatkuu. Paula Tuukkanen sutii mädin joukkoon aiemmin uroskaloista otettua maitia. Mäti siirretään haudontasaaveihin, joissa vesi vaihtuu koko ajan. Myös luonnossa lohikalojen poikaset syntyvät virtaavaan veteen.

Hautominen kestää pari viikkoa. Ensin kalanpoikasesta näkyvät silmät, pienet mustat pisteet. Kuoriutuessaan poikasilla on ravintonaan ruskuaispussi, jonka tyhjennyttyä ne siirtyvät etsimään ravintoa pinnalta. Kun poikaset nousevat pintaan, Tuukkanen kumppaneineen tietää, että on aika aloittaa ruokkiminen rehulla.

Ensimmäisen kesän poikaset viettävät Lankajärvellä kasvatusaltaissa, mutta seuraavaksi kesäksi ne siirtyvät kasvamaan joko suoraan rannikolle merellä oleviin laitoksiin tai esimerkiksi Konnevedelle tai Joutsaan. Kauppaan päätyessään kirjolohi on tyypillisesti kolmevuotias.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .