Lauri Ihalaisen vappupuhe kokonaisuudessaan – lue tästä

Ihalainen nosti puheessaan esiin muun muassa huolestuttavan sote-suunnan, jossa lompakon paksuus vaikuttaa palvelujen saamiseen.

Vappupuhe 1.5.2016

Hyvät toverit,

Vappu on perinteinen kevään, toivon, työn ja kansainvälisyyden juhlapäivä. Vappuun kuuluu olennaisena osana ajatus kansainvälisestä solidaarisuudesta ja työväenliikkeen rajat ylittävästä yhteistoiminnasta. Tänään ihmiset eri puolilla maailmaa kokoontuvat juhlimaan työn päivää.

Vappujuhlassa on paikallaan korostaa sen työn merkitystä, jonka poliittinen työväenliike ja ammattiyhdistysliike ovat yhdessä tehneet Suomen rakentamiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi – yhteiskunnaksi, jossa vastuuta kannetaan heikoimmista ja kaikki halutaan pitää mukana.

Poliittinen työväenliike ja ammattiyhdistysliike ovat kautta aikojen muodostaneet todellisen ja samalla rakentavan vastavoiman markkinatalouden inhimillistämiseksi. Palkansaajien turvaksi rakennetut muun muassa työelämän lait, eläke- ja työttömyysturva sekä valtakunnalliset työehtosopimukset eivät ole itsestään tulleita, vaan ne on jouduttu kamppailemaan pääosin neuvotellen ja sopien. Suomi on ollut sekä parlamentaarisen päätöksenteon yhteiskunta ja myös vahva sopimusyhteiskunta.

Suuntana markkinaehtoinen yhteiskunta

Arvoisat kuulijat,

Viime kevään eduskuntavaalien jälkeen Suomi sai pääministeri Sipilän muodostaman porvarihallituksen. Keskusta vaalien voittajana oli hallituksen muodostamisessa paalupaikalla ja valitsi punamultayhteistyön sijaan porvariyhteistyön – ja jälki on nyt sen näköistä. SDP valmistautui huolella hallitusneuvotteluihin ja ilmaisi – toki omat tavoitteet repussa – halukkuutensa hallitukseen Suomen keskeisenä hyvinvointiyhteiskunnan rakentajana.

Porvarihallituksen ohjelma antoi jo viitteitä uudesta markkinaehtoisesta politiikan suunnasta. Tämä arvovalinta on näkynyt monissa politiikkavalinnoissa. Hallituksen yksi kärkihanke on julkisten palvelujen ja omaisuuden yhtiöittäminen sekä kaupallistaminen valinnanvapauden nimissä. Siis lompakon paksuudella on merkitystä palvelujen saannissa.

Tästä käy esimerkkinä sote-uudistukseen liittyvien sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtäminen markkinaehtoiseen kilpailuun yhtiöittämisaikeineen. Tätä samaa yhtiöittämisideologiaa edustaa myös liikenne- ja viestintäministeri Berner liikennekaarihankkeeseen liittyvä esitys siitä, että maantiet, rautatiet ja vesiväylät yhtiöitetään eduskunnan budjetoinnin ja demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle. Rahoitusta rakennettaisiin erillisillä kansalaisilta perittäviltä käyttäjämaksuilla. Pelkään, että myös VR aiotaan pilkkoa, esim. irrottamalla VR-kalustoyhtiö kilpailijoiden käytettäväksi.

Toinen hallituksen markkinaehtoisen ajattelun tavoite on liittynyt työmarkkinasopimisen mallin muuttamiseen ja tuloksellisesta, aidosta kolmikantavalmistelusta luopumiseen. Hallitus pyrki surullisen kuuluisan pakkolakipaketin ajamisella puuttumaan sopimusvapauteen ja heikentämään poliittisilla päätöksillä työmarkkinasopimuksiin liittyviä palkansaajien turvaksi rakennettuja työsuhteen etuuksia. Onneksi usko pakkolakipaketin järkevyyteen ja onnistumiseen alkoi rapistua myös sen tekijöiltä ja nyt sen toteuttamisesta on luovuttu.

Pyrkimyksenä oli myös irrottaa paikallinen sopiminen valtakunnallisista työehtosopimuksista säätämällä erillinen paikallista sopimista koskeva laki ja samalla heikentää valtakunnallisten työehtosopimusten tuomaa turvaa.

Hurjimmat puheenvuorot hallituspuolueiden sisältä – erityisesti kokoomuksesta - ovat vaatineet työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista ja marssia kohti yksilötason sopimuksia ajatuksella, että jokainen on oman onnensa seppä. Se on sitä markkinatalouden tuomista työehtoihin palkansaajien sopimusturvaa heikentäen.

Nämä esimerkit kertovat siitä, että yhteisen vastuun ja turvan tarjoavaa yhteiskuntaa viedään väärään suuntaan. Suomi on tällä menolla vaalikauden päätyttyä siirtynyt harppauksin hyvinvointiyhteiskunnasta yhtiöittämisen ja kaupallistamisen kautta markkinaehtoiseen yhteiskuntaan, missä varallisuus ratkaisee palvelujen saatavuuden ja laadun. Minulta on moni kysynyt, että jos demarit olisivat hallituksessa, eihän näin voisi käydä. Olen vastannut, että emme olisi tällaista menoa tukeneet.

Valtion toimintojen yhtiöittämisestä tosiasiallinen kynnys myös yksityistämiseen madaltuu. Esimerkiksi on suuri ero perustaa infrarahoitukseen keskittyvä Infra Oy kuin se, että valtio siirtää tie-, rautatie ja vesiliikenteen omaisuuden yhtiön haltuun.

Myös viime hallituskaudella tehtiin mittavia julkisen talouden sopeutustoimia. Olennainen ero nykyisen hallituksen leikkauspolitiikkaan oli se, että heikompiosaisten ja työttömien kimppuun ei käyty. Päinvastoin nostettiin perusturvaa, veroratkaisut tasoittivat tuloeroja, työttömien toimeentuloturvaa parannettiin ja työllistämistä tukevia työllisyysrahoja lisättiin.

Nyt leikkaukset kohdistuvat vahvasti työttömiin, lapsiperheisiin ja koulutukseen. Olen huolissani koulutuksen laadusta, alueellisen eriarvoisuuden kasvusta ja nuorten syrjäytymisestä. Esimerkiksi perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä ja perheeseen kuuluu kaksi lasta, päivähoitomaksut ja muut korotukset lisäävät perheen menoja yli 1000 euroa vuodessa.

Erityisesti pienituloisten eläkeläisten elämisen edellytyksiä on monin maksukorotuksin ja leikkauksin kavennettu. Vallien alla eläkeläisille annetuista lupauksista ei ole kuulunut. Esimerkiksi on oikeudenmukaista, että eläkeläisten verotus ei saa olla palkkaverotusta korkeampi – kuten nyt on asian laita.

Lisäksi hyviä tuloksia tuottaneen nuorisotakuun rahoitus on ajettu alas – aikana, jolloin nuoria työttömiä on 44 700 ja se on kasvussa.

Työllisyystavoitteet ovat karkaamassa

Hyvät toverit, ystävät,

Tuoreimmat talouskasvuarviot tuleville vuosille asettuvat 0,9 – 1,7 % vaatimattomalle tasolle. Vienti on liian kapealla jalustalla eikä vedä tarpeeksi. Erityisesti korkean jalostusasteen vienti on hiipunut. Investoinneissa kotimaahan on valonpilkahduksia myös biotalouden ulkopuolellakin, samoin rakentamisessa.

Maaliskuun lopulla työttömiä työnhakijoita oli 351 000 eli 4000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. On ilahduttavaa, että Keski-Suomessa työttömiä on nyt 700 vähemmän vuoden takaiseen verrattuna eli 21 500 ihmistä. Työttömyysprosentti on kuitenkin edelleen Keski-Suomessa peräti 16,8 % ja pitkittyvä työttömyys kasvussa. Työttömyysprosentti Kivijärvellä on noin 19 % ja Saarijärvellä peräti 21,6 %.

Yli 55-vuotiaiden työttömyyden kesto on pitkittynyt keskimäärin yli 90 viikkoon. Erityisen huolestuttavaa on pitkäaikaistyöttömien määrän kasvu 122 600 ihmiseen ja samalla yli 50–vuotiaiden työttömien määrä kasvaa myös ollen nyt 131 000.

Pitkäaikaistyöttömyys ja sen kasvu ovat siis hälyttävissä lukemissa. Kun tähän lisätään se, että noin puolet kaikista työttömistä on vaikeammin työllistettäviä, tätä menoa meille syntyy merkittävä riski sille, että suuri joukko ihmisiä tippuu pitkittyvän työttömyyden kautta pysyvästi työmarkkinoilta ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen kasvaa. Kasvava pitkäaikaistyöttömyys heikentää tulevaisuuden kasvunäkymiä.

Hallituksen tavoitteet aikaansaada 110 000 uutta työpaikkaa ja nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin ovat sinänsä oikeita tavoitteiltaan, mutta nyt tiedossa olevilla toimenpiteillä se ei näyttäisi toteutuvan. On tärkeätä havaita, että tavoite ei tule toteutumaan, ellei pitkittyvän työttömyyden kasvua saada katkaistua ja taitettua laskuun.

Tällä hetkellä on suurena riskinä, että aktiivinen työvoimapolitiikka on rapautumassa. Yhteiskunta sijoittaa noin kuuden miljardia työttömyyden seurauksien hoitoon, mutta vain pieneltä osin ne tukevat aktiivista työllisyys- ja koulutuspolitiikkaa. Työllisyysmäärärahoja tulee lisätä – muutoin erityisesti kolmannen sektorin työllistämistoimijoilta loppuvat kyky ja rahat työllistää ja tukea toimivia välitysmarkkinoita. Nuorten kasvavan työttömyyden pysäyttämiseksi nuorisotakuun alasajettu rahoitus tulisi palauttaa tukemaan nuorten pääsyä sanssikortin avulla työmarkkinoille.

Tarvitaan pitkäaikaistyöttömyyden taittamisohjelma

Hallituksen tulisi tehdä jämäkkä pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen pitävällä otteella tarttuva toimenpideohjelma ja varmistaa sille rahoitus.  Samaten tulisi toteuttaa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen esittämä työllistämisseteli -malli, jonka avulla passiivista työttömyysturvarahoitusta siirretään työllistämisen tukemiseen. SDP on esittänyt myös työllistämiskynnyksen alentamista siten, että ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta yritys saisi vähentää seuraavana vuonna verotuksessa 20 000 euroa palkatessaan tes-mukaisilla työehdoilla työntekijän.

Lisäksi olisi tehtävä - kuten SDP on esittänyt – Ilkka Taipale II –paketti ja toteuttaa poikkeusmenettelyllä eläketukilaki auttamaan niitä noin 3700 yli 60-vuotiasta henkilöä, joiden työttömyys on kestänyt yli viisi vuotta. He eivät tule työllistymään nykyisissä työmarkkinaolosuhteissa eikä heidän voimansa riitä työmarkkinoille pääsylle. Siksi tällainen oikeudenmukaisuusteko olisi perusteltua.

Pyrkimys korkeampaan työllisyysasteeseen on välttämätöntä myös siksi, että se on kestävä tapa varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja sosiaalisen suojaverkon sekä koulutuksen rahoitus.

Hyvät kuulijat,

SDP on laatinut kattavan sinivalkoisen omistamisen ohjelman. Sen perusviesti on, että valtion omistajuudella vahvistetaan ja turvataan kotimaista omistajuutta kansallisesti tärkeillä aloilla ja yrityksissä. Valtion omistajapolitiikalla voidaan pääomien vähäisyyden vuoksi tukea sitä, että Suomessa ei ajauduta tytäryhtiötalouteen.

Valtion omistajapolitiikalla tulee tukea kasvua, työllisyyttä, viennin edellytyksiä ja elinkeinorakenteen uudistumista sekä rakentaa uutta luovaa omistajuutta. SDP lähtee valtion omistajapolitiikassa siitä, että kaikki ei voi olla kaupan.

Hallitus on ilmoittanut, että se tuo eduskuntakäsittelyyn 17.5. uuden omistajapolitiikan strategian. Linjauksilla on kauaskantoinen vaikutus. Toivottavasti esitys ei ole vain valtion omaisuuden ja yhtiöiden myyntiohjelma.

Valtion pörssiyhtiöomistusten pääomat ja niiden kyky tuottaa valtiolle osinkotuloja on turvattava.

Valtion tulee säilyttää määräysvalta sellaisissa yhtiöissä, joissa omistajuudella turvataan valtion strategisia intressejä, kuten huoltovarmuus ja perusinfra. Valtion tulee olla aktiivinen omistaja ja käyttää osakkuusyhtiöissä omistustaan vastaavaa valtaa sekä osallistua pääsääntöisesti hallitustyöskentelyyn.

Valtionyhtiöiden tulee olla myös esimerkillinen henkilöstöpolitiikassaan ja henkilöstöllä tulee olla halutessaan mahdollisuus saada edustaja yhtiön johtoelimiin.

Valtionyhtiöiden palkitsemisjärjestelmien tulee olla kohtuullisia ja läpinäkyviä. Ylimmän johdon palkat ja palkitsemiset ovat karanneet selvästi suhteessa työntekijöiden ansioihin. Kaikkia tuloksentekijöitä - myös työntekijöitä – tulee palkita oikeudenmukaisesti.

Kilpailukykysopimus tulisi saada aikaiseksi

Arvoisa vappua juhliva kansa,

Monin aikaa vievien vaiheiden jälkeen työmarkkinakeskusjärjestöt aikaansaivat liittojen soveltamisneuvotteluihin tarkoitetun kilpailukykysopimuksen. Sopimuksen mukaisesti liittotason soveltamisneuvottelut tulee saada valmiiksi toukokuun loppuun mennessä, jolloin voidaan arvioida myös sopimuksen lopullisen hyväksymisen edellyttämä kattavuus.

On selvää, että aikaansaatu ratkaisu sisältää palkansaajille monia kipeitä ostovoimaa leikkaavia kohtia, kuten työajan pidentämisen 24 tunnilla vuositasolla ja julkisen sektorin lomarahojen määräaikaisen leikkaamisen.

Sopimus syntyessään korvaa pakkolait ja hallituksen uhkaavat lisäleikkaukset voidaan perua. Ostovoiman merkittävä lasku edellyttää, että vuodelle 2017 tehdään valtiontalouden liikkumatilan sallimat veronkevennykset niin palkansaajille kuin eläkeläisille. Veroratkaisujen tulee tukea ensisijaisesti pieni- ja keskituloisten ostovoimaa, koska he menettävät eniten hallituksen leikkauspolitiikan seurauksena.

Toivon, että nyt käynnissä olevat liittotason neuvottelut johtavat kilpailukykysopimuksen kattavaan hyväksymiseen. On arvioitu, että sen työllisyyttä vahvistavat vaikutukset ovat noin 37 – 42 000 työpaikkaa. Ratkaisulla Suomi ottaa kiinni kadonnutta kilpailukykyään tärkeisiin vientimaihin nähden, kuten Ruotsiin ja Saksaan.

Toivon, että ratkaisu toteutuu myös siksi, että työmarkkinakeskusjärjestöt osoittivat poikkeuksellisen suurta vastuuta ja sopimuskykyä. Ratkaisu on myös vastaus niille, joiden mielestä työmarkkinamallimme tulee ajaa alas ja onnistuessaan kertoo väkevällä tavalla sopimusyhteiskunnan toimivuudesta.

Ratkaisu olisi onnistuessaan sisältöänsä merkittävämpi ja hallituskauden tärkein talous- ja työllisyyspoliittinen teko, jonka järjestöt pystyivät tekemään. Konsensuksen ja sopimusyhteiskunnan aika ei ole ohi.

Hyvät ystävät,

Vaikka taloudessa meillä on suuria vaikeuksia ja näköalakin aika sumuinen, on Suomella paljon uusia pärjäämisen mahdollisuuksia. Viennin jalustaa voidaan laajentaa ja jalostusastetta nostaa. Ne liittyvät biotalouteen, cleantechiin, energiatehokkuuteen, ympäristöteknologiaan, vesien suojeluun, arktiseen osaamiseen, terveysteknologiaan sekä palvelujen vientiin mukaanlukien matkailu ja kulttuuri.

Suomi tulee tästäkin ahdingosta selviämään, kunhan huolehdimme siitä, että yhteiskunnan sosiaalinen eheys ei rapaudu, eriarvoistuminen ei kiihdy – josta nyt on merkkejä – työntekijöitä kohdellaan työelämässä paremmin – turvaa muutoksiin lisäten.

Meidän menestymisen avaimet ovat panostaminen sivistykseen ja osaamiseen, tutkimus- ja tuotekehitykseen, hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuteen ja työelämässä työhyvinvoinnin ja tuottavuuden toisiaan tukevaan uudistamiseen.

Suomi on läpi historiansa selvinnyt varsin vaikeina aikoina kahdella asialla: Luottamuksella ja kyvyllä yhteistyöhön Isänmaalle tärkeissä asioissa. Tätä hallitus. ja oppositiorajat ylittävää yhteistyötä tarvitaan myös tässä ajassa.

Toivotan kaikille iloista vappua, kesän odotusta ja innostusta maailman mittakaavassakin katsottuna hyvän yhteiskuntamme edelleen rakentamiseksi ja muuttamiseksi paremmaksi paikaksi elää – tavalla, että heikompia ei jätetä.