Lissu ei ole erityistapaus – Valtio korvaa suden tappaman metsästyskoiran, vaikka se ei ole tuotantoeläin

Tulossa oleva lakimuutos saattaa vaikuttaa myös korvausperusteisiin.

Keskisuomalainen kertoi 18.9. verkossa ja 19.9. painetussa lehdessä susien tappamaksi Äänekosken ja Konneveden rajamailla joutuneesta Lissu-koirasta. Se kuului maan parhaisiin hirvikoiriin, ja omistaja epäilee valtion joutuvan korvaamaan sen kuolemasta yli 10 000 euroa.

Korvaussumman suuruus on herättänyt jonkin verran keskustelua siitä, missä määrin valtion tehtävä on korvata metsästyskoirien menetystä. Metsästyskoira kun ei varsinaisesti ole tuotantoeläin ja metsästyskin enemmän harrastus kuin elinkeino.

Riistavahinkolain mukaan valtio kuitenkin korvaa useimmat tapaukset, joissa peto raatelee tai tappaa metsästyskoiran.

– Valtio korvaa, jos koira on esimerkiksi hirven- tai jäniksenmetsästyksessä ja susi raatelee tai tappaa. Mutta jos ollaan metsästämässä suurpetoa, katsotaan, että metsästäjä on ottanut tietoisen riskin, eikä korvausta makseta. Siksi koira kannattaa vakuuttaa, jos suunnittelee suurpedon metsästämistä, erityisasiantuntija Jussi Laanikari maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo.

Korvauksen maksaminen edellyttää myös, että koira on ollut pedon uhriksi joutuessaan jollakin tapaa metsästäjän valvonnassa.

– On metsästysmuotoja, joissa koira työskentelee kaukana metsästäjästä, mutta sen katsotaan silti olevan metsästäjän valvonnassa. Valvonnaksi riittää, että metsästäjällä on tieto, missä koira on, Laanikari selventää.

Korvausten maksamisen kannalta ratkaisevaa ei ole koiran käyttö metsästyksessä, vaan myös suurpedon tappamat lemmikkikoirat korvataan.

– Suurpetojen metsästäminen on tarkoin säädeltyä, joten on katsottu, että koiranomistajat eivät pysty vaikuttamaan siihen, onko maastossa petoja vai ei. Koiranomistajan on myös vaikea tietää suurpetojen liikkeistä ja ennakoida, voiko koira tulla esimerkiksi suden raatelemaksi. Siksi korvausten maksamisen katsotaan olevan valtion velvollisuus, Laanikari sanoo.

Lemmikkikoirat joutuvat vain harvoin suurpetojen tappamaksi. Jos näin kuitenkin käy, korvausvelvoitteen kannalta olennaista on, missä koira on ollut.

– Jos koira on ollut valvotussa tilassa, eli esimerkiksi kotipihassa tai omistajan kanssa lenkillä, korvaus maksetaan. Mutta jos koira on ollut pidemmän aikaa karkuteillä ja tulee syödyksi, korvausta ei makseta.

Korvauspäätösten perusteena oleva riistavahinkolaki on lähitulevaisuudessa muuttumassa. Maa- ja metsätalousministeriön muutosesitys julkistetaan lähipäivinä, minkä jälkeen se lähtee lausuntokierrokselle.

Muutosesitys ei vielä ole julkinen, mutta Laanikarin mukaan siinä "voi olla liittymäkohtaa" suurpetovahinkojen korvausperusteisiin.

Kivijärveläinen kansanedustaja Anne Kalmari (kesk.) vaatii kolmen hallituspuolueita edustavan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenen yhteisessä kannanotossa, että lakiesityksessä suurpetovahingoista maksettavat korvaukset muutettaisiin täysimääräisiksi. Nykyinen käytäntö on, että korvauksia leikataan, jos niille varatut määrärahat loppuvat.

– Käytännössä vuosittainen vaihtelu on ollut hyvin suurta. Yhtenä vuonna kaikki korvaukset on voitu maksaa täysimääräisinä, mutta toisena niitä on voitu leikata 20 prosenttia tai joskus jopa 50 prosenttia, kun määrärahat ovat loppuneet.

Kalmari toivoisi myös, että korvauksia määriteltäessä tuotantoeläimen arvo ymmärrettäisiin nykyistä laajemmin.

– Suurpetovahingot aiheuttavat eläinten omistajille kustannuksia, joita nykyinen laki ei huomioi. Eläinten suojaaminen pedoilta vaatii usein paljon työtä, ja eläimen menettäminen pienentää myös eläinten määrän perusteella maksettavia tukia. Eläimellä on muutakin arvoa kuin ruhon arvo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .