Lopulta Mari Kivijärven päähän ei mahtunut muuta kuin selkäkipu – apu löytyi verkon hyvinvointiohjelmasta, joista voi olla hyötyä kelle tahansa

– Kipu oli jatkuvaa. En voinut edes istua, ja lääkäri ehdotti alan vaihtoa. Olin unelma-alallani, enkä pystynyt kuvittelemaan itseäni kuin aivotyöläiseksi, tuolloin kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa opiskellut Mari Kivijärvi, 28, muistelee vuotta 2013.

Hän oli löytänyt rugbyn vuotta aikaisemmin. Selkä alkoi kipeytyä juostessa ja särky jäi päälle. Se jatkui, vaikka Kivijärvi teki tunnollisesti fysioterapeutin antamia harjoituksia. Lopulta päähän ei mahtunut muuta kuin kipu.

Kivijärvi päätti kokeilla Opiskelijan kompassia, joka on verkossa toimiva Jyväskylän yliopiston (JYU) kehittämä hyvinvointiohjelma. Sen kautta opiskelijoille tarjotaan mielenterveyspalveluita ajasta ja paikasta riippumatta.

– Psykologipalveluiden käyttäminen tuntui oudolta, sillä koin olevani fyysinen potilas, en henkinen. Kuitenkin kun pitkittyneelle kivulle ei näy loppua, se alkaa vaikuttaa myös mieleen. Olin ollut tosi innostunut rugbysta, mutta jouduin hyväksymään, etten pysty harrastamaan sitä. Aloin miettiä, pystynkö mihinkään muuhunkaan.

Verkkopohjaiset hyvinvointiohjelmat tarjoavat matalan kynnyksen apua vaikeissa elämäntilanteissa. Tyypillisesti ohjelmissa tehdään itsenäisiä harjoituksia, joiden avulla asiakas opettelee hyödyllisiä hyvinvointitaitoja, esimerkiksi tietoista läsnäoloa, hyväksyntää ja myötätuntoa itseään kohtaan. Hoitoon voivat kuulua lisäksi esimerkiksi kasvokkaiset alku- ja lopputapaamiset mentorin kanssa.

Harjoituksista on apua paitsi akuuteista mielenterveyden ongelmista kärsiville myös meille kaikille muillekin, toteaa psykologian tutkijatohtori Päivi Lappalainen Jyväskylän yliopistosta.

– Kaikki kohtaavat surua ja menetyksiä, sitä emme voi estää. Voimme kuitenkin opetella etukäteen tunnistamaan ja käsitttelemään vaikeita asioita ja tunteita sekä keskittymään asioihin, jotka ovat meille tärkeitä ja joihin voimme vaikuttaa, Lappalainen sanoo.

Harjoitusten avulla Mari Kivijärvi oppi suuntaamaan ajatuksensa kivun sijaan mielekkäisiin asioihin, esimerkiksi musiikin kuunteluun. Hän oivalsi myös, ettei ole yhtä tunteidensa kanssa.

Tuntui oudolta, sillä koin olevani fyysinen potilas, en henkinen.

– Välitöntä ”taivaat avautuu” -fiilistä en ohjelmasta saanut, mutta opin suhtautumaan tunteisiini eri tavalla. Jos joku olisi aikaisemmin tullut sanomaan, että älä välitä siitä pahasta olosta, se on vain tunne, olisin turhautunut. Harjoitusten myötä kuitenkin ymmärsin, että jos kaikki joskus tuntuukin surkealta, eivät asiat välttämättä silti ole oikeasti huonosti. Kyse on vain tunteesta.

Kivijärven selästä löytyi välilevyn pullistuma ja rappeumaa. Rugby vaihtui pilatekseen ja vesijuoksuun, ja nykyisessä työssä TE-palveluissa helpotusta toimistotyöhön tuovat säädettävät työpisteet.

Myös Päivi Lappalaisen hyvinvointitaidot joutuivat testiin, kun hän sairastui vakavasti noin kymmenen vuotta sitten. Tuolloin masentuminen kävi lähellä.

­– Jäin vellomaan ajatuksiin, kuten miksi tämä sattui minulle ja mitä olen tehnyt väärin. Onneksi huomasin ajoissa olevani luisumassa. Auttoi, että työkalut olivat olemassa.

Kahden syöpäleikkauksen jälkeen Lappalainen kieltäytyi sairauslomasta ja palasi töihin heti, kun haavat olivat parantuneet.

– Olin pohtinut arvojani ja ymmärtänyt, että työni ja sen kautta ihmisten auttaminen on minulle tärkeää. En voi tietää päivieni määrää, mutta sen aikaa kun olen täällä, haluan auttaa muita, hän sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .