Lopulta tytär vaihtoi isänsä lakanat ja leikkasi kynnet – Pekka Kalteenmäen vaatteita ei vaihdettu eikä häntä pesty viikoittain Attendon hoivakodissa Jyväskylässä

Likaiset vaatteet ja lakanat, pyykit pesemättä, parta ajamatta. Verhot ikkunoissa ja vuode petaamatta vielä iltapäivällä. Isän viimeiset kuukaudet Attendon Holstinpuiston hoivakodissa Jyväskylässä eivät olleet lainkaan sitä, mitä Pekka Kalteenmäen tytär Sirpa Puikkonen sisarineen oli toivonut.

Alzheimerin tautia sairastanut 87-vuotias Kalteenmäki sai hartaasti odotetun paikan hoivakodista marraskuussa.

– Kun kävimme sisareni kanssa tutustumassa isän uuteen kotiin, ihana hoitaja kertoi meille paikan arjesta. Olimme ikionnellisia, että tämä on melkein taivas, ja enää ei tarvitse olla huolissaan. Lupaukset eivät toteutuneet moneltakaan osalta, Puikkonen kertoo.

Isänsä luona käytyään Puikkonen oli usein surullinen, jopa vihainen. Vastoin lupauksia Kalteenmäkeä ei käytetty pesulla viikoittain. Hänellä oli viikon vanha parransänki ja usein samat vaatteet kuin edellislauantaina. Lakanoita ei vaihdettu kolmeen viikkoon, vaikka etukäteen luvattiin vaihtaa joka viikko. Lopulta Puikkonen teki sen itse. Usein lauantaisin hän leikkasi isänsä kynnet ja antoi tälle partakoneen käteen, jolloin Kalteenmäki ajoi itse partansa.

– Isä saattoi katsoa peilistä, että "ohhoh, mikä parta". Oli sovittu, että hiukset leikataan 4–5 viikon välein, mutta sitä ei tehty kertaakaan. Kerran hoitajat kysyivät minulta, miten isän saisi suihkuun, kun hän ei kuulemma halua mennä.

 

Ulkoilu- ja puutarhateemaisesta hoivakodista luvattiin, että hyväkuntoinen Kalteenmäki pääsisi päivittäin ulkoilemaan. Hän ehti asua Holstinpuistossa vajaat kolme kuukautta, eikä Puikkosen tiedossa ole, että henkilökunta olisi vienyt isää kertaakaan ulos. Samoin oli puhe, että sosiaalinen mies pääsisi toisinaan muistisairaiden siivestä muille osastoille seurustelemaan. Niinkään ei käynyt.

– Ei kuulemma ehditty tai isä ei ollut halunnut lähteä. Kävin katsomassa isää joka lauantai ja vein hänet usein tunninkin lenkeille. Hän oli vain muutamaa kuukautta aiemmin tehnyt pitkiä kävelyitä omin päin, Puikkonen kertoo.

Hoivakodin johtaja lupasi, että Kalteenmäelle tehdään hoiva- ja palvelusuunnitelma mahdollisimman pian muuton jälkeen. Puikkonen kertoo pyytäneensä sitä viikoittain. Kelakin ehti kysellä paperin perään kahdesti, sillä sen myötä Kalteenmäki olisi saanut eläkkeensaajan hoitotukea.

– Lopulta suunnitelma laadittiin. Isä kuoli viikkoa myöhemmin sydäninfarktiin. Kun sain paperin, se oli päivätty tehdyksi 31.1. Isäni kuoli 23.1. Vaikka ymmärrän, että päivämäärälle on varmasti järkevä tekninen selitys, se kuvaa mielestäni tapahtunutta hyvin.

 

Attendo ei voi lain mukaan kommentoida yksittäisen asukkaan asioita, mutta suhtautuu vakavasti epäkohtiin yksiköissään, toteaa viestintäpäällikkö Ilona Sammaljärvi. Jos asukkaalla tai omaisella on hoivakotiin liittyviä huolia, niistä kannustetaan puhumaan henkilökunnalle tai tarvittaessa aluejohtajalle.

– Holstinpuistossa asukastyytyväisyys oli viime kyselyssä yli 4 asteikolla 1–5. Hoitajia 56:n asukkaan yksikössä on 0,54 asukasta kohden, Sammaljärvi kertoo.

Aluehallintovirastolle hoivakodin toiminnasta ei ole Sammaljärven mukaan tehty kanteluita.

Pekka Kalteenmäen huonetta Holstinpuiston hoivakodissa on todennäköisesti jonottanut joku samalla tavoin onnellinen ja helpottunut kuin Kalteenmäen tyttäret marraskuussa, Sirpa Puikkonen pohtii.

– En tiedä, mitä sanoisin uuden asukkaan läheisille. Tuntui, että hoivakoti oli säilytyspaikka, jossa isää ei nähty ihmisenä, hän sanoo.

 

 

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .