Lotta Pylsy tähtää kilpaonginnan maailmanmestaruuteen – 14-vuotias jämsänkoskelainen on jo Suomen huipulla

Peräkärryn uumenista paljastuu monenlaista härveliä ja telinettä, kun jämsänkoskelainen Lotta Pylsy, 14, roudaa tottunein ottein isänsä Mika Pylsyn kanssa tavaroita Koskikeskisen rantaan. Kohta ummikkokin hoksaa mistä on kyse: nyt kalastetaan!

Edellisenä päivänä on ollut yhdet kisat, ja seuraavana päivänä on jo seuraavat, joten välipäivänä voi hyvin kokeilla, miten kotiseudun omasta järvestä tärppää.

Lotta Pylsy on harrastanut kilpaongintaa aktiivisesti kolmisen vuotta, mutta onkinut pienestä pitäen. SM-tason mitaleja on tullut jo kymmenen, viimeisin on hopea tältä kesältä.

– Kolmevuotiaana taisin saada ensimmäisen palkintoni. Isän ja papan mukana olen kiertänyt kisoja jo ihan pienenä. Tämä on mukavaa puuhaa, rauhallista ja saa olla luonnossa, Lotta kertoo.

– Karpit, ruutanat ja lahnat ovat mukavia saaliita. Ison kalan kohdalla tuntee kunnolla, kun se nappaa kiinni, Lotta selittää ja paljastaa, että suurimmat saaliit ovat olleet 2,5 -kiloiset karppi sekä sampi.

Nykyään kilpaonginta on se omin juttu Lotalle, muu kalastaminen on jäänyt vähemmälle. Lajin haastavuus houkuttelee nuorta osaajaa, menestys vaatii monenlaista tietoa ja taitoa. Tämä on helppo uskoa, kun seuraa vierestä, miten homma etenee: kun telineet ja onget on saatu kuntoon, painon kanssa luodataan pohja mahdollisimman tarkasti, tehdään juuri sekoitetusta mäskistä kalojen houkutteluun pallot, mitkä heitetään veteen, valitaan oikeanlainen koho sekä koukku ja kiinnitetään toukka koukkuun.

– Ennen kisoja pitäisi mahdollisimman hyvin selvittää, millainen vesistö on, ja valita sen mukaan oikeanlaiset syötit. Niitä on monenlaisia eri tarkoituksiin.

Haaveissa on kilpailla maailmanmestaruudesta isän jalanjäljissä.

– Naisten MM-kisat on ensi vuonna Etelä-Afrikassa. Olisihan se hienoa päästä mukaan, Lotta Pylsy pohtii.

Lotta Pylsy on kalastusporukoissa harvinaisuus. Nuoria on ylipäätäänkin mukana vähän, mutta...

– Eniten hämmästellään sitä, että tyttö kalastaa. Vaikka eihän tämä homma mitenkään ole sukupuolesta kiinni, Lotta sanoo.

Entäs sitten ne saaliit, pursuaako Pylsyn perheen pakastin kalaa?

– Ei pursua. Usein kalat päästetään takaisin veteen, tai sitten kisasaaliit menevät vaikkapa koiratarhalle, Mika Pylsy sanoo.

Tällä kertaa Ahti ei ole anteliaalla tuulella. Isot kalat saavat uiskennella vapaudessa ja saaliiksi saatu pieni ahvenkin päästetään takaisin kasvamaan.

Isä ja tytär alkavat purkaa välineistöä, ja kalat voivat huokaista helpotuksesta. Mutta jo huomenna on kalastajalle uusi päivä ja uudet mahdollisuudet.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .