Maakuntavaalit houkuttelevat kansanedustajia

Moni kansanedustaja empii kunnanvaltuustoihin pyrkimistä, koska uusissa maakuntavaaleissa on tarjolla enemmän valtaa.

Uudet maakuntavaalit houkuttelevat osaa kansanedustajista enemmän kuin perinteiset kuntavaalit. Keskisuomalainen kysyi kaikilta 200 kansanedustajalta, aikovatko he asettua ehdolle ensi vuoden kuntavaaleissa. Kyselyyn vastasi 113 kansanedustajaa, joista 78 kertoi pyrkivänsä kotikuntansa valtuustoon keväällä 2017.

Vastanneista 12 ilmoitti jättävänsä kuntavaalit väliin, ja 23 ei ollut vielä päättänyt ehdokkuudestaan.

Osa kertoi empimisensä syyksi sen, että heitä kiinnostavat maakuntavaalit, jotka järjestetään ensimmäisen kerran tammikuussa 2018.

Kolme varmaa ehdokasta

Keskisuomalaisista kansanedustajista vain jyväskyläläiset Touko Aalto (vihr.) ja Aila Paloniemi (kesk.) sekä saarijärveläinen Petri Honkonen (kesk.) ovat päättäneet asettua ehdolle ensi vuoden kuntavaaleissa. Vielä puoli vuotta sitten myös konkaripoliitikko Mauri Pekkarinen (kesk.) oli varma kuntavaaliehdokkuudestaan, mutta nyt Pekkarisen harkinnassa painavat lähestyvät maakuntavaalit.

– Kolmella eri tasolla politiikassa ei voi oikein olla mukana. En ole vielä päättänyt, kummat jätän väliin, maakunta- vai kuntavaalit, Pekkarinen sanoo.

Jyväskyläläinen Pekkarinen valittiin Jyväskylän kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran vuonna 1976. Siitä lähtien hän on ollut poissa valtuustosta vain yhden kauden ollessaan kauppa- ja teollisuusministerinä. Pekkarinen ei halua spekuloida, mikä hänen päätöksensä lopulta ratkaisee.

– Pitää ensin katsoa, miten maakuntien itsehallinnon uudistaminen menee, soteuudistus mukaan lukien, Pekkarinen muotoilee.

– Tietysti minulla on velvoitteita jatkaa kuntapuolella, sillä olen Suomen Kuntaliiton valtuuston puheenjohtaja ja maakuntavaltuuston puheenjohtaja.

Maakunnan kansanedustajista Susanna Huovinen (sd.) ja Lauri Ihalainen (sd.) jättävät kuntavaalit väliin.

– Pyrin hoitamaan kansanedustajan tehtävät mahdollisimman hyvin Keski-Suomen asiat silmällä pitäen, Ihalainen perustelee.

Anne Kalmari (kesk.), Toimi Kankaanniemi (ps.) ja Sinuhe Wallinheimo (kok.) eivät ole vielä päättäneet ehdokkuudestaan. Teuvo Hakkarainen (ps.) jätti vastaamatta Keskisuomalaisen yhteydenottopyyntöön.

Enemmän valtaa

Uuden eduskunnan aloittaessa viime keväänä noin neljä viidesosaa vastavalituista kansanedustajista toimi kotipaikkakuntansa kunnanvaltuutettuna.

Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo pitää mahdollisena, että valtakunnan tason poliitikot havittelevat jatkossa innokkaammin paikkoja maakuntavaltuustoista kuin kotikuntiensa valtuustoista.

– Ehdolle asettumiseen vaikuttaa moni asia, kuten maakuntien rooli tulevaisuudessa. Nyt näyttää siltä, että keskustavetoinen hallitus on antamassa maakunnille odotettua enemmän valtaa ja merkittäviä tehtäviä. Tämä tarkoittaa sitä, että valta otetaan pois kunnilta, Railo sanoo.

Maakuntavaltuustot päättävät jatkossa eritoten sosiaali- ja terveyspuolen asioista, jotka lohkaisevat kuntien budjeteista yli puolet.

Railon mukaan puolueilla on paine asettaa ykkösmiehensä ja -naisensa ehdokkaaksi maakuntavaaleissa.

Pienissä kunnissa puolueille voi tulla ongelmia, jos ne menettävät kokeneet ehdokkaansa maakuntavaaleihin. Suurissa kunnissa ehdokkaiden löytäminen kuntavaaleihin ei ole Railon mukaan ollut ongelma.

– Olisi onneton tilanne, jos maakuntavaaleissa olisi ehdolla vain kakkossarjan tekijöitä. Maakunnissa on tarjolla oikeaa valtaa. Siksi sinne on saatava vahva edustus, joka kykenee hoitamaan tehtävät, Railo sanoo.

Myös maakuntavaltuustojen tuoma julkisuus voi kiehtoa raskaan sarjan poliitikkoja.

– Julkisuus seuraa valtaa. Jos valta siirtyy kunnilta maakuntavaltuustoille, todennäköisesti myös julkisuus tulee mukana. Tämäkin saattaa olla syy, mikä panee poliitikot pohtimaan maakuntavaaleja, Railo kertoo.