Maaliskuun vallankumous 1917 synnytti väkivaltaa ja manifestin

Pieni Suomen kansa katkoi (melkein) kahleitansa.

Keskiviikkona, 15. maaliskuuta, tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II luopui kruunusta. Aikalaisille lehdet kertoivat tästä vasta pari päivää myöhemmin.

Viitteitä asiasta voitiin kuitenkin lukea jo 16. maaliskuuta 1917 vaikkapa Helsingin Sanomien julkaisemasta lisälehdestä, jonka otsikkona oli "Wiime päiwien tapahtumat".

Lisälehti kertoi sotasensuurikomitean antaneen STT:lle julkaistavaksi Itämeren laivaston päällikön amiraali Adrian Nepeninin sähkösanoman joukko-osastojen päälliköille. Nepenin selosti Pietarin levottomuuksista, jotka olivat johtaneet väliaikaisen hallituksen perustamiseen ruhtinas Georgi Lvovin johdolla.

"Kuin halkoja pinossa"

Tieto keisarin väistymisestä vallasta sai venäläiset matruusit ja sotilaat liikehtimään Suomessa. Nepenin lähetti 16. maaliskuuta illalla sähkeen Pietariin, jossa hän kertoi Helsingissä sotalaivoilla syttyneestä kapinasta.

"Amiraali (Arkadi) Nebolsin tapettu. Baltian laivasto ei ole taistelukelpoinen. Mitä voin, teen."

Nepenin oli ilmoittanut joukoille ja työläisille, että hänen komentamansa laivasto tukee väliaikaista hallitusta, mutta tämäkään ei auttanut. Nepenin ammuttiin sotasataman portilla Katajanokan upseerikerhon edessä.

Shpalernajan vankilasta Pietarista Helsinkiin palannutta kalterijääkäri Väinö Lindéniä kohtasi ruumishuoneella kolkko näky: "Siinä makasi kuin halkoja pinossa kymmeniä upseerien ruumiita täysissä pukimissa, mikä milläkin tavoin murhattuna, useimmat ammuttuina, joiltakin kolhittu pää muodottomaksi kiväärin perällä", Lindén kertoo muistelmissaan.

Helsingissä surmattiin kolmen päivän aikana, 16.–18. maaliskuuta, noin 150 venäläissotilasta, joista satakunta oli upseereja.

"Valoisa tulevaisuus"

Suomalaisten mieleen oli väliaikaisen hallituksen 20. maaliskuuta julkistama niin sanottu maaliskuun manifesti, josta sanomalehdet uutisoivat näkyvästi. Manifesti kumosi vuoden 1899 jälkeen annetut Suomen perustuslain vastaiset lait ja asetukset. Samoin siinä luvattiin kutsua eduskunta mahdollisimman pian koolle.

Manifestissa väliaikainen hallitus julisti olevansa valtiovallan täysi haltija. Samalla se kuitenkin vakuutti, ettei puutu Suomen sisäisiin asioihin.

Manifestin perustana oli porvarillisten puolueiden laatima luonnos. Sosiaalidemokraatit olisivat halunneet sisällyttää siihen myös yhteiskunnallisia uudistuksia. Väliaikaisen hallituksen mielestä tämä olisi kuitenkin merkinnyt sekaantumista Suomen oloihin.

Aamulehti suitsutti manifestia 22. maaliskuuta:

"Vapautetun Venäjän suuren kansan rinnalla avautuu nyt Suomen kansallekin uusi valoisa tulevaisuus."

Tästä on kyse: Historiallinen maaliskuu

– 9.3. Pietarissa yli 200 000 mielenosoittajaa vaatii Nikolai II:n eroa.

– 12.3. Itämeren laivaston komentaja amiraali Adrian Nepenin julistaa Viaporin linnoitusalueen ja laivaston hälytystilaan.

– 15.3. Nikolai II luopuu kruunusta.

– 16.3. Venäjällä valtaan väliaikainen hallitus.

– 16.3. Suomessa vangitaan kenraalikuvernööri Franz Seyn.

– 20.3. Venäjällä väliaikainen hallitus vangitsee Keisari Nikolai II:n perheineen.

– 20.3. Väliaikainen hallitus kumoaa maaliskuun manifestilla Suomen perustuslain vastaiset lait ja asetukset.

– 26.3. Väliaikainen senaatti nimittää sosiaalidemokraatti Oskari Tokoin johtaman senaatin, jossa on kuusi porvaripuolueiden edustajaa ja kuusi sosiaalidemokraattien edustajaa.

– 29.3. P.E. Svinhufvud saapuu karkotuksesta Helsinkiin.

– 3.4. Väliaikainen hallitus nimittää Svinhufvudin prokuraattoriksi (oikeuskansleri).

– 4.4. Kesällä 1916 eduskunta kokoontuu vuoden 1917 ensimmäisille valtiopäiville: eduskunnassa sosiaalidemokraateilla enemmistö, 103 paikkaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Maaliskuun vallankumous toi vapauden poliittisille vangeille