Maantiepyöräilijän turvallinen ohittaminen jää autoilijan vastuulle – etäisyyttä pitäisi jäädä puolitoista metriä: "Se vaatii yleensä siirtymistä kokonaan vastaantulevien kaistalle"

Maantiepyöräilijä polkee punavalkoisella pyörällä maltillisella nopeudella Keuruun pääkatua alamäkeä torialueen kohdalle. Veli-Matti Tiainen jarruttaa tottuneesti takapyöräpainotteisesti ja kaartaa kapeavanteisella menopelillään jalkakäytävän yli torille. Mies nuolaisee huuliaan ja nappaa etummaisen juomavesipullon rungon telineestä.

– Olen harrastanut kestävyysurheilua koko ikäni. Seitsemän vuotta sitten ajauduin vahingossa maantiepyöräilyyn, kun akillesjänne ei kestänyt juoksulenkkejä.

Pyöräily osoittautui Tiaiselle mainioksi liikuntamuodoksi.

– Nyt polkukilometrejä kertyy sulan maan aikaan noin 15 000, ja ehkä kerran kesässä kohtaan pyöräilijöitä ymmärtämättömän autoilijan, Tiainen muotoilee.

Tiukkatrikoiset maantiepyöräilijät kuohuttavat osaa autoilijoista samaan tapaan kuin karavaanarit. Liikenneturvan asiantuntija Samu-Petri Simo on taitellut torin laidalla auki pikkuruisen pöytätason ja asetellut sen päälle kivennäisvesipulloja, kaurakeksipaketteja sekä esitteitä. Fillarit liikkeelle -maakuntakiertueen esittelypisteen taustalla seisoo kookas posteri, jolla voi havainnollistaa liikennetilanteen ajojärjestystä risteysalueella.

Simo ei itse harrasta maantiepyöräilyä, joka tunnetusti kuumentaa muutamien autoilijoiden tunteita. Mies vilkaisee omissa eväissä pysyttelevää Tiaista.

– Olemuksesta näkee, että mies on alan tosi harrastaja. Minulle pyöräily on vain arkista hyötyliikuntaa, Simo sanoo.

– Minä ajattelen asiaa turvallisuus edellä, ja kyllä liikenteeseen kaikki mahtuvat. Maantiepyöräilijöiden ohittaminen vaatii autoilijalta ennakoivaa ajoa.

Simon mukaan autoilijoiden on syytä pyöräletkaa lähestyessä säädellä nopeutta niin, ettei letkan ohittamisen aikana kohtaa ajoneuvoja.

– Silloin on riittävästi tilaa väistää vastaantulevien kaistalle. Noin kapeilla vanteilla pyöräilevällä ei ole asiaa pientareelle.

Ohituksessa pyöräilijöihin pitäisi jäädä sivusuunnassa etäisyyttä puolitoista metriä.

– Se vaatii yleensä siirtymistä kokonaan vastaantulevien kaistalle, Simo muistuttaa.

Keuruun torilla Jyväskylän pyöräilyseuran puheenjohtaja Teemu Tenhunen tekee tottuneesti pientä remonttia torilla pistäytyvien polkupyöriin. Menossa on uudehkon mummopyörän eturenkaan paikkaus. Pyörän omistaja tosin ei ole vielä saavuttanut mummoikää. Hänen mukaansa joko rengas tai venttiili vuotaa, ja Tenhunen paikallistaa neulanpään kokoisen reiän sisäkumista.

 

Tenhunen kertoo vastikään keskustelleensa maantiepyöräilystä ja pitävänsä hyvänä Iso-Britanniassa vakiintuneita sääntöjä.

– Siellä maantiepyöräily on isompi asia kuin Suomessa. Briteissä poliisi sakottaa autoilijaa, jos ohittaja ei jätä tuota puoltatoista metriä etäisyydeksi ohittaessaan. Itse toivon, että maantiepyöräilijä olisi selkeästi kaistalla eikä sen reunassa. Silloin hänet näkee paremmin. Itse en ole häiriintynyt kertaakaan maantiepyöräilijöistä, sanoo Tenhunen.

Tiainen mainitsee läheltä ohittavat rekat vaarallisimmiksi, mutta muitakin vaaranpaikkoja pyöräilijöillä on.

– Vaaratilanteet ovat sattuneet minulle pyörätiellä, kun olen ylittänyt risteysaluetta. Niissä autoilijat havaitsevat pyöräilijän huonommin kuin ajoradalla. Tietysti pyöräilijä ei saa ajaa kuin maailman omistaja, mutta puolentoista metrin väli on pyöräilijän turvallisuudelle tärkeä, sanoo Tiainen.

Käyttämällä löytyy säädöt rollaattoriin

Fillarit liikkeelle -tapahtumassa Keuruulla oli jo perinteeksi tullut huoltopiste rollaattoreille. Keuruun vanhuspalveluista fysioterapeutti Elina Tikkala katsoi erityisesti sarvien korkeussäätöjä.

– Siihen ei ole vakiota, vaan jokainen löytää sen käyttämällä. Vanhuspalveluiden fysioterapiakäynnit ovat maksuttomia ja vastaanotolle voi tulla tarkistuttamaan säädöt, sanoi Tikkala asiaa tiedustelleelle naiselle.

Elvi Lintula kävi pisteellä kohentamassa pyöräkelkan rengaspaineet.

– Minulla on hyvä auttava naapuri, ja tuolla pisteessä olen viime kesinä käynyt. Vähään jäävät nykyään jo liikkumiset, mutta kaupassa tulee vielä käytyä, kun on tämä kelkka, kertoi Lintula lepäillessään pyöräkelkan istuimella kauppakäynnin päälle.

 

Liikenneturvan asiantuntija Samu-Petri Simo ojensi välipalatarpeet rollaattorilla pisteelle tulleelle Irene Virralle.

– Kaikenlaisia sähköisiä kulkupelejä nyt rakennetaan, mutta miksei pyöräkelkkaan tehdä sähkömoottoreita. Se edistäisi monen itsenäistä asiointia, pohti Simo.

Virta pettyi pyöräkelkkaan.

– Rollaattori on ketterämpi. Kelkka vaatii kääntymiselle paljon tilaa ja ahtaissa kaupoissa sen kanssa on vaikeaa. Ongelmia aiheuttavat lähinnä kauppojen ovet, Niitä on vaikea avata rollaattorin kanssa. Viime talvena suojatien päässä oli niin korkea auravalli, että piti kantaa rollaattori yli. Silloin soitin palautetta kaupungille, kertoi Virta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .