Metsänvuokrauksella jaettava potti isommaksi

Metsän vuokraamisesta kaavaillaan uutta tapaa hoitaa suomalaista metsäomaisuutta. Luonnonvarakeskus Luken ja Itä-Suomen yliopiston parhaillaan meneillään olevassa hankkeessa selvitetään suomalaisten metsänomistajien kiinnostusta antaa metsät vuokralle sekä sitä, millaisin reunaehdoin vuokraus voisi onnistua.

Kysely on lähetetty 2600:lle Pohjois-Karjalassa ja Päijät-Hämeessa metsää omistavalle ja vastausaikaa on jäljellä pari viikkoa.

Metsänvuokrauksen ideana on metsänhoidon, hakkuiden ja muiden käytännön järjestelyjen ulkoistaminen etukäteen sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Metsänomistaja siis periaatteessa siirtää metsän hallinnan vuokralaiselle ja saa siitä vastaavasti vuokratuloa.

– Ajatuksena on, että metsät olisivat tätä kautta tehokkaammassa ja ammattimaisessa hoidossa, jolloin metsästä tuleva kokonaispotti voisi ainakin osalla tiloja kasvaa, Luken erikoistutkija Mikko Kurttila sanoo.

Innoitus metsänvuokrauksen kiinnostuksen ja reunaehtojen selvittämiseen lähti Kurttilan mukaan kolmesta syystä.

– Tarvitaan nopeavaikutteinen keino tehostaa yksityismetsien käyttöä. Lisäksi hankkeen valmistelun yhteydessä ilmeni, että eräät joensuulaiset kasvavat metsäpalveluyritykset olivat myös miettineet vuokrausmallia. Kolmantena syynä on metsänomistuksessa parhaillaan tapahtuva muutos, jossa sijoitusrahastot ostavat isoja metsäalueita itselleen. Vuokrauksessa pääomaa ei tarvitse sitoa maapohjaan.

Kurttila arvioi, että metsän vuokralle antaminen voisi kiinnostaa ja hyödyttää erityisesti heitä, jotka arvostavat metsäomistuksen helppoutta.

– Tässä tulee mieleen esimerkiksi iäkkäät metsänomistajat sekä etämetsänomistajat, jotka asuvat kaukana omasta metsästään ja aika tai mielenkiinto ei riitä metsänhoitoon.

Vuokralaiseksi erikoistutkija kaavailee firmoja, joiden toimenkuvaan jo kuuluu metsien omistaminen tai hakkaaminen. Vuokraajana voi olla myös metsänomistajia lähellä oleva taho, esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset.

– Lisäksi vuokralaisena voisi olla pienempi metsäpalveluyritys, joka voisi tehdä tämmöistä pienemmässä mittakaavassa.

Metsänvuokrauksen suurin haaste on sopiminen: mitä metsässä saa ja mitä pitää tehdä ja mikä on käypä vuokrahinta. Luken ja Itä-Suomen yliopiston hankkeessa selvitetäänkin vuokratason määrittämisen perusteita sekä seikkoja, joita metsän vuokrasopimuksessa tulee olla. Myös metsänhoidon laadun turvaamista ja mahdollisia lainsäädännöllisiä ongelmia selvitetään parhaillaan.

– Joka tapauksessa mallin on oltava niin yksinkertainen ja selkeä, ettei riitelylle tai omistajien rahastamiselle jäisi paikkaa, Kurttila sanoo.

Jotain osviittaa metsänvuokrasopimuksille voisi saada Saksasta, jossa systeemi on harvakseltaan käytössä. Siellä metsänvuokraus perustuu Kurttilan mukaan luottamukseen ja pitkäaikaiseen yhteistyösuhteeseen.

– Saksassa puun myynti on vuosittaista ja säännöllistä ja omistaja sekä vuokralainen jakavat puunmyyntitulot keskenään sopimallaan tavalla.