Mielipidekirjoitust: Nilkasta tuli politiikkaa

Keskustan kansanedustajaa Anne Kalmaria kohtasi onnettomuus. Hän liukastui työmatkalla ja mursi nilkkansa pahoin.

Asiasta oli iso uutinen (KSML 7.3.), jossa potilas itse kertoi kokemuksistaan. Näin alalla olevalle muutama juttu uutisoinnissa särähti.

Alku oli mennyt ihan hyvin. Potilas vietiin tapaturma-asemalle ja ilmeisestikin virheasentoinen nilkka oli suoristeltu ja kuvattu. Sitä moitittiin, että potilas lähetettiin kotipaikkakunnan mukaiseen sairaalaan hoitoa varten.

Jyväskylässä hoito oli annettu jo seuraavana päivänä, joka on ihan hyvä aikataulu luunmurtumalle. Isoissa sairaaloissa traumaortopedisiin leikkauksiin on usein jonoa, jopa päiviä.

Ortopedit keskittyvät päivystysaikana vakavasti vammautuneiden potilaitten hoitoon. Luunmurtumat leikataan useinkin lähipäivinä, ellei potilaan tila vaadi nopeampaa hoitoa.

Nythän potilaan kannatti mennä Jyväskylään, kun sai hoidon päiviä aikaisemmin. Ajetaan sitä turhemmastakin.

Kolmannen kauden kansanedustaja yrittää nyt tehdä nilkkamurtumallaan sote- ja maakuntapolitiikkaa. Politiikassa toki käytetään kaikkia mahdollisia keinoja.

Sitä en ymmärrä, miksi asiaan sotketaan Helsingin pormestari, jolle asia ei kuulu. Sitäkään en ymmärrä, että asiaan sotketaan tiedon kulku terveyskeskuksesta erikoissairaanhoitoon. Vaikea nilkkamurtuma hoidetaan kuitenkin erikoissairaanhoidossa eikä terveyskeskuksella ole siihen osuutta.

Tiedon kulkua ja saatavuutta moittivan kansanedustajan olisi hyvä muistella, missä noita rajoittavia sääntöjä on säädetty. Jos tulee johtopäätös, voi sitten tehdä aiheeseen liittyviä aloitteita. Siellä parlamentissa. On niitä turhemmistakin tehty.

Sote-uutisointia seuratessa minulle on tullut sama vaikutelma kuin edustaja Lepomäelle. Rivikansanedustajat ovat näistä asioista ihan pihalla. Ja niillä tiedoilla sitten pikapuoliin päätetään koko kansalle tärkeistä palveluista.

Kalmari kertoo kokemansa perusteella tulleensa sote-uudistuksen tarpeellisuudesta vielä aiempaa vakuuttuneemmaksi. Itse pelkään, että uudessa sotessa hoitojen saaminen muualla kuin omassa keskussairaalassa vaikeutuu. Nytkään potilaan valinnan vapaus ei koske kiireellistä hoitoa, ja vahvasti luulen, että jatkossa kotimaakunnat eivät helposti tule antamaan maksusitoumuksia asukkaidensa hoitamisesta muualla omaan laskuunsa.

Kokonaan eri asia on se, että kun uutistietojen mukaan nyt oli kyseessä työmatkatapaturma, maksetaan kaikki hoito- ja kuljetuskustannukset työnantajan vakuutuksesta.

On tietysti hyvä asia, että nämä rahat on nyt tuotu kotimaakunnan sairaalaan, jonka laatua ja palvelukykyä itsekin arvostan. Kuitenkin: jos olisi haluttu Helsingissä hoidattaa, olisi työnantajan vakuutuksen turvin ollut mahdollista saada sitä leikkaushoitoa useammassa eri yksityissairaalassa pääkaupungin alueella. Niissä hoitoa antavat ortopedit ovat kokeneita ammattilaisia ja hoitavat vastaavia vammoja jatkuvasti.

Tämä mahdollisuus ei mitenkään liity kansanedustajan statukseen vaan koskee kaikkia työ-, työmatka- tai liikennetapaturmassa vammautuneita.

Kun kansaedustajille on palkattu avustajat, olisi ehkä kannattanut sellaiselle soittaa ja sanoa muutama sana: ”Katkaisin jalkani. Selvitä, miten se saadaan parhaiten kuntoon.”

Jyrki Järvinen

lääkäri

Kuhmoinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Kansanedustaja Anne Kalmari mursi nilkkansa kolmesta kohdasta: "Morfiinijohdannaista huuleen ja paaritaksilla omaan maakuntaan"