"Miksi kulutat niin tyhmästi, köyhä?" – Hyväosaisten talousneuvot ärsyttävät ja syystä, sillä niistä paistaa tietämättömyys

Valitse lapsillesi halvemmat harrastukset. Osta sijoitusasunto. Säästä edes parikymppiä. Syö halvemmin. Tarvitsetko tuota oikeasti?

Vähävaraiselle neuvot ovat tuttuja. Usein niitä jakavat auliisti ihmiset, joiden ei tarvitse miettiä, mistä löytää rahat lasten talvikenkiin tai seuraavan kuun vuokraan. Richsplaining on nimitys ilmiölle, kun hyväosaiset neuvovat köyhiä, usein rahankäytössä.

 

Yleensä neuvot turhauttavat ja tuskastuttavat, vaikka vinkkaajan aikeet olisivat hyvät. Sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta ei ihmettele, sillä ohjeistajien kommenteista paistaa usein tietämättömyys: hyväosaiset eivät osaa asettua köyhän asemaan, koska eivät ole olleet tekemisissä pienituloisten tai varattomien ihmisten kanssa. Korkeamman koulutuksensa vuoksi he kuitenkin kokevat, että heillä on parempaa tietämystä oikeanlaisesta, järkevästä kuluttamisesta, Wilska sanoo.

Hyvätuloiset Wilskan mukaan harvoin ymmärtävät, kuinka paljon jatkuva köyhyysrajalla sinnittely vie energiaa. Paremmin tienaava saattaa helposti kummastella, miksi köyhä kuluttaa niin tyhmästi. Miksi hän törsää valmisruokaan, kun halvalla saisi lanttuja ja silakoita.

 

Tai sitten tokaistaan, että olin minäkin opiskeluaikoina köyhä.

– Mutta se on aivan toisenlaista köyhyyttä, sillä sen tiedetään loppuvan. Usein opiskelijalla on myös periaatteelliset turvaverkot, joilta saa tiukan paikan tullen tukea. Pitkäaikainen köyhyys aiheuttaa uupumista ja masennusta; se vaikeuttaa kykyä suunnitella yhtään mitään, Wilska toteaa.

Asiantuntijoilta, esimerkiksi martoilta, tulevia neuvoja ei usein oteta loukkaavina, Wilska arvioi. Sen sijaan esimerkiksi poliitikkojen tai paremmin tienaavien kanssakansalaisten ohjeet koetaan helposti syyllistävinä.

– Neuvoilla yritetään määrittää sitä, miten köyhän tulisi elää ollakseen hyvä köyhä. Keskustelussa usein kyseenalaistetaan köyhän oikeus kuluttaa rahaa intohimoihinsa, pitää koiraa tai työntää lastaan paremmissa lapsenrattaissa. Siis asioita, joihin neuvojalla itsellään on oikeus.

 

Kaikki eivät ponnista samalta viivalta, Wilska toteaa. Eivät, vaikka hyvin pärjäävät usein tahtoisivatkin niin ajatella.

Tutkimuksen mukaan pienituloiset antoivat herkemmin rahaa kerjäläisille, koska he pystyivät samaistumaan näiden elämään, Wilska kertoo. Rikkaat suhtautuivat kerjäävään ihmiseen kovemmin ja ajattelivat, että tämä on päätynyt tilanteeseen laiskuuttaan tai muuten omaa syytään.

 

Toisessa, Berkeleyn yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa, ihmiset laitettiin pelaamaan Monopoly-peliä siten, että toiselle pelaajista annettiin heti pelin alussa tuplasti rahaa vastustajaan verrattuna sekä kaksi noppaa vastustajan yhden sijaan. Voitettuaan pelaajat, jotka saivat jo alussa paremmat pelimerkit, kokivat, että lopputulos oli heidän omaa ansiotaan.

 

Wilskan mukaan köyhyys myös periytyy. Vastaavasti koulutettujen lapsista tulee todennäköisemmin koulutettuja. Myös toimeentulotuen asiakkuus näyttää tutkimusten mukaan periytyvän. Nuoren on vaikeampi hallita talouttaan, jos on lapsena kärsinyt puutteesta.

Wilskasta se on ymmärrettävää.

– Jos olet lähtöisin köyhästä perheestä ja aina elänyt niukkuudessa, rahaa on kiva kuluttaa, jos sitä kerrankin on. Elämme rajattomien kulutusmahdollisuuksien yhteiskunnassa, jossa on melko kohtuutonta sanoa osalle ihmisistä, että sinä et saa sortua.

Kohtaavatko ihmiset vain kaltaisiaan?

Ei tällaista ollut ennen, puuskahtaa sosiologian professori Terhi-Anna Wilska. Hänen mukaansa 1980-luvulla, jolloin tuloerot olivat Suomessa pienimmillään, ihmiset osasivat paremmin asettua toistensa asemaan. Vaikka tuloerot eivät ole 2000-luvulla juuri kasvaneet, sanoo Wilska kuilun ääripäiden välillä syventyneen. Suomessa on todella varakkaita ja hyvin pienituloisia, jotka eivät välttämättä kohtaa toisiaan.

– Tämä koskee erityisesti nuoria. Osa 1990- ja 2000-luvulla syntyneistä on elänyt vain kaltaistensa parissa. He eivät ymmärrä eri tulotasoisten ihmisten todellisuutta, koska eivät ole kohdanneet heitä.

Wilskan mukaan asiaan voitaisiin puuttua politiikalla ja koulutuksella.

– Rikkaat asuvat yhä enemmän omilla alueillaan ja laittavat lapsensa parempiin kouluihin, vaikka Suomen vahvuus on tasainen peruskoulujärjestelmä. Tarvitaan toimenpiteitä, jotta ihmiset olisivat edelleen tekemisissä yli yhteiskuntarajojen.

 

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .