Ministeri Rehula nimittää "välvouhkat" sovittelemaan sairaaloiden työnjakoa

"Välvouhka on termi, joka ainakin meilläpäin on käytössä tilanteessa, jossa pitäisi solmia avioliitto", Juha Rehula (kesk.) sanoo.

Vaativa syöpäkirurgia ja tekonivelleikkaukset voivat vastaisuudessa hoitua nykyistä harvemmassa sairaalassa. Leikkausten keskittämistä ehdotetaan sosiaali- ja terveysministeriön tilaamissa selvityksissä, ja ehdotuksia perustellaan laadun parantamisella.

Tavallisissa keskussairaaloissa voitaisiin selvittäjien mukaan tehdä edelleen yleisiä syöpäleikkauksia, kuten paksunsuolen syöpien, urologisten syöpien ja rintasyöpien leikkauksia. Sitä vastoin riskialtis syöpäkirurgia ja harvoin tehtävät syöpäleikkaukset keskitettäisiin yliopistosairaaloihin sekä laajan päivystyksen keskussairaaloihin. Yhteensä näitä sairaaloita on alle 20. Viime vuosina eräitä syöpäleikkauksia on tehty 30–40 sairaalassa.

– Meillä on nytkin hyvä syövänhoidon taso, mutta se ei ole yhdenvertainen potilaiden näkökulmasta, perusteli selvityshenkilö, professori Reijo Haapiainen.

Alueellisia eroja on esimerkiksi vuotuisissa leikkausmäärissä. Haapiaisen mukaan ammattitaito kasvaa leikkaamalla, joten tulokset paranevat, jos leikkausmäärät kasvavat.

Samoin syöpäkirurgiassa tarvitaan tukea muilta erikoisaloilta, joten sairaalassa pitäisi olla riittävästi röntgenlääkäreitä, patologeja, syöpälääkäreitä ja moniammatillisia työryhmiä. Hoidot kehittyvät voimakkaasti, ja ne tulisi räätälöidä yksilöllisesti.

Haapiainen uskoo, että potilaat ovat valmiita matkustamaan hyvän hoidon perässä kauempaakin. Lisäksi syöpäleikkausten keskittäminen ei tarkoita sitä, etteivät muut hoidot voisi järjestää lähempänä kotia.

Minimi 600 vuodessa

Myös ortopedian ja traumatologian leikkauksia pitäisi selvityksen mukaan keskittää suurempiin yksiköihin. Esimerkiksi tekonivelkirurgiaa tekeviltä yksiköiltä voitaisiin vaatia, että ne tekevät vähintään 300 lonkan ja 300 polven tekonivelleikkausta vuosittain. Nykyisin tekonivelkirurgiaa tehdään 55 yksikössä, mutta osassa leikkausmäärät ovat alhaisia.

Selvittäjät perustelevat, että suuret yksiköt pystyvät tasaisempaan laatuun, yhteneväisempiin hoitokäytäntöihin sekä pienempiin kustannuksiin kuin pienemmät yksiköt.

– Meillä on runsaasti tutkimustietoa siitä, että operaatiomäärillä on positiivinen vaikutus sekä toiminnan laatuun että taloudellisuuteen, kertoi ylilääkäri Petri Virolainen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Virolaisen mukaan ainakin tiettyyn pisteeseen saakka leikkausmäärien nousu vähentää komplikaatioita ja parantaa leikkaustulosta. Myös hoitoajat lyhenevät. Virolainen korostaa, että kyse on koko hoitoketjun osaamisesta.

Rehula vauhdittaa työnjakoa

Selvityksen vastaanottanut perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) kertoi pyrkivänsä vauhdittamaan sairaaloiden välistä työnjakoa. Tavoitteena on, että juhannukseen mennessä valtioneuvostolla on terveydenhuoltolakia täsmentävä asetus. Ministeri tulee myös nimeämään erityisvastuualueelliset (erva) selvityshenkilöt, eli "välvouhkat". 

– Välvouhka on termi, joka ainakin meilläpäin on käytössä tilanteessa, jossa pitäisi solmia avioliitto. Siihen saattaa liittyä erilaisia vaiheita, kuten yks eteen, kaks taakse, vaihtoaskel ja välillä vähän mökötetäänkin, Rehula kuvaili.

Ministeri odottaa, että työn tuloksena syntyisi hyväksyttäviä alueellisia työnjakoja. Rehulan mukaan osa alueista on valmiita etenemään hyvinkin nopeasti, mutta osa tarvitsee sovittelijaa.

Tästä on kyse: Erikoisalojen periaatteita linjattiin neljässä raportissa

– Keskiviikkona luovutettiin neljä sosiaali- ja terveysministeriön tilaamaa selvitystä, jotka koskivat erikoisalojen järjestämistä sairaaloissa 2020-luvulla.

– Selvityksessä linjattiin myös, että kasvojen ortopedisia leikkauksia voitaisiin tehdä laajan päivystyksen sairaaloissa sekä osin myös muissa keskussairaaloissa. Vaativat suu- ja leukakirurgiset toimenpiteet tehtäisiin pääosin yliopistosairaaloissa.

– Erikoishammaslääkäripalvelut tulisi selvityksen mukaan järjestellä uudelleen sote-uudistuksen yhteydessä.

– Lisäksi selvityksissä käsiteltiin muun muassa aivoinfarkti- ja lonkkamurtumapotilaiden hoitoa. Esimerkiksi sydäninfarktin pallolaajennushoitoa ehdotetaan laajan päivystyksen sairaaloiden lisäksi Vaasan keskussairaalaan ja muihin kriteerit täyttäviin keskussairaaloihin.