Miten tehdään oikeita miehiä? – Miestutkimus tarjoaa yhden näkökulman

Maskuliinisuus ymmärretään usein väärin.

Maskuliinisuus on perinteisesti arkikielessä mielletty samaksi kuin stereotyyppinen miehisyys tai ominaisuudeksi, jolla voidaan mitata asian tai ihmisen miehekkyyttä. Joskus maskuliinisuutta pidetään jopa biologisena tai jotenkin muuten muuttumattomasti mieheyteen liittyvänä asiana.

Miestutkimuksen mukaan asia ei kuitenkaan ole näin. Miestutkimuksen kysymyksiä pohdittiin Jyväskylässä elokuussa järjestetyillä Miestutkimuspäivillä.

– Tutkijan näkökulmasta maskuliinisuudella viitataan siihen, mitä tiettynä aikana tietyssä kulttuurissa tai yhteisössä pidetään ”miehekkäänä” ja millaisia käsityksiä mieheyteen liitetään, Jyväskylän yliopiston tohtorikoulutettava Timo Aho toteaa.

Ei siis ole olemassa yhtä muuttumatonta maskuliinisuutta, vaan sen määritelmää luodaan kussakin yhteiskunnassa ja kulttuurissa jatkuvasti.

– Jos puhumme maskuliinisuudesta yksikössä, luomme vääjäämättä samalla tietynlaista normia. Se ei vain kuvaa maailmaa sellaisena kuin se on, vaan siinä samalla rakennetaan ”oikeanlaista” tai ”hyvää” käsitystä mieheydestä, Aho sanoo.

Samalla suljetaan ulos, marginalisoidaan ja toiseutetaan toisenlaisia käsityksiä maskuliinisuudesta, joita tietyssä kulttuurissa tai kontekstissa ei pidetä maskuliinisina.

– Kun Suomessa puhutaan valtaapitävästä maskuliinisuudesta, siihen liittyy usein vähintäänkin ääneensanomattomia oletuksia valkoisuudesta ja heteroseksuaalisuudesta.

 

Usein maskuliinisuus nähdään vastakohtana feminiinisyydelle ja usein se myös arvotetaan feminiisyyttä korkeammalle.

– Lapsia ja nuoria saatetaan kasvattaa eri tavalla riippuen siitä, ovatko he tyttöjä vai poikia. Heille suunnataan erilaisia asioita, leluja, harrasteita ja vaatteita. Kun sukupuolta ajatellaan kahden vastakohdan kautta ja tämä ajattelutapa nähdään luonnollisena, ei havaittuihin sukupuolieroihin ole välttämättä halua puuttua, Aho toteaa.

– Ajatellaan, että havaitut erot esimerkiksi tyttöjen ja poikien kiinnostuksessa ovat luonnollisia ja todistavat, että miehet ja naiset nyt vain ovat erilaisia. Ei nähdä, että jo tämä ajattelutapa itsessään tuottaa sitä eroa, hän jatkaa.

Erotteleva ajattelutapa siis tiedostamattomasti ylläpitää olemassaolevaa järjestystä, jossa tehdään turhaan sukupuolen perusteella tapahtuvia kasvattamis-, opetus- tai ohjaamistapoja.

– Tällainen ajattelu kaventaa ihmisenä ja sukupuolena toimimista. Ihmisenä oleminen ja toimiminen rajautuu aika lailla, jos esimerkiksi opinto-ohjaaja automaattisesti, ja usein tiedostamattaan, ohjaa nuorta miestä teknilliselle alalle vain sen takia, että opiskelija sattuu olemaan sukupuoleltaan mies, Aho toteaa.

 

Joidenkin miesten puheisiin tuli Metoo-kampanjan myötä puolusteleva sävy, kun he kiirehtivät vakuuttamaan, että eivät itse ainakaan ole syyllistyneet häirintään. Silloin häirinnän rakenteellisuus jää usein huomaamatta.

– Mies ei välttämättä ole aktiivisesti häirinnyt seksuaalisesti ketään, mutta voi miettiä, onko hän tehnyt jotain häirinnän kitkemiseksi, Aho pohtii.

Hänen mukaansa miestutkimus voi olla tuottamassa ja löytämässä erilaisia tapoja olla mies, mutta se ei voi tukea sen tyyppisen maskuliinisuuden rakentumista, joka sortaa muita sukupuolia tai muita naisia ja miehiä.

– Esimerkki positiivisesta mallista on maskuliinisuus, jossa pyritään aktiivisesti edistämään ihmisten tasa-arvoa ja osallistutaan esimerkiksi pitämällä niitä hoitovapaita. Sellaisten maskuliinisuuksien voidaan ajatella olevan positiivisia, jotka eivät syrji tai alista toisia tai muita sukupuolia, Aho sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .