Monet omaishoitajille kuuluvat työelämän joustot ovat olemassa vain paperilla – työntekijä ei halua rasittaa työkavereitaan tai leimautua hankalaksi

Myös ansionmenetykset estävät omaishoitajia hyödyntämästä heille kuuluvia vapaita. Ministeri muistuttaa, että työntekijöiden hyvinvointi ja työn ja vapaa-ajan tasapaino vaikuttavat kilpailukykyyn ja tuottavuuteen.

Laki takaa omaishoitajille joustoja työelämään, mutta monet keinot ovat olemassa vain paperilla. Sosiaali- ja terveysministeriön Omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittaminen -raportin mukaan näyttää siltä, etteivät työnantajat ja -tekijät tunne lakia riittävän hyvin. Jotkut työntekijät tietävät oikeutensa, mutta eivät halua vaatia niitä, koska pelkäävät rasittavansa työkavereitaan tai leimautuvansa hankalaksi työntekijäksi.

Raportin kirjoittanut Tampereen yliopiston apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha tarjoaa ensimmäiseksi lääkkeeksi tilanteeseen tiedon lisäämistä esimerkiksi tiedotuskampanjalla. Hän korostaa työpaikkojen ilmapiirin vaikutusta omaishoitajien hyvinvointiin sekä lainsäädännön mahdollisuuksia muuttaa asenteita.

– Eivät lastenhoidonkaan vapaat olleet läpihuutojuttu, hän muistuttaa.

Kalliomaa-Puha selvitti omaishoitajuuden ja ansiotyön yhdistämistä osana Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa -kärkihanketta. Raportti luovutettiin perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle (kesk.) keskiviikkona.

 

 

Myös laissa rukattavaa

Kalliomaa-Puha listaa raportissa myös muutosehdotuksia lakiin. Suurin osa niistä kohdistuu omaishoitajien ansionmenetysten korvaamiseen ja työttömyysturvaan.

– Osasyy siihen, ettei vapaita käytetä, on se, että ne ovat palkattomia, hän huomauttaa.

Kalliomaa-Puha ehdottaa esimerkiksi, että omaishoitosopimukseen perustuva omaishoito kirjattaisiin laissa soviteltuun työttömyysturvaan oikeuttavaksi, jos omaishoitajan on mahdollista hakea ainoastaan osa-aikaista työtä. Lisäksi hän muistuttaa, että koska omaishoito päättyy usein yllättäen, omaishoidon tukea voitaisiin jatkaa ainakin kuukaudella omaishoidon päättymisen jälkeen.

 

Omaishoitoa on monenlaista - ja niin myös tuen tarvetta

Ministeri Saarikko kehuu raporttia erityisesti siitä, että se huomioi omaishoitajien tilanteiden moninaisuuden. Virallisia sopimusomaishoitajia on Suomessa reilut 40 000, mutta läheistään auttaa Kalliomaa-Puhan mukaan noin joka kolmas työikäinen.

Saarikko korostaa, että omaishoidosta käytävä keskustelu voi koskea ketä tahansa, sillä kuka vain voi päätyä hoitajaksi tai hoidettavaksi. Perheystävällisillä työpaikoilla ei kuuluisi hänen mielestään ajatella ainoastaan pikkulapsiperheitä, sillä omaa vanhempaansa hoitava keski-ikäinen voi olla hoidosta yhtä rasittunut kuin perinteinen ruuhkavuosivanhempi.

– Jokaisella on omakohtainen kokemus, eikä lain määritelmä omaishoidosta ole välttämättä ihmisen arkikokemus kuormittavuudesta, Saarikko toteaa.

Raportti painottaa joustavan ja monipuolisen tukipaletin tarvetta myös siksi, että omaishoidon tarpeet vaihtelevat suuresti: skaala vaihtelee ympärivuorokautisesta intensiivihoidosta kevyeen ja satunnaiseen avustamiseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .