Moni vammainen jää vaille paikkaa jatko-opinnoissa – leikkaukset koulutuksesta huolettavat vanhempia

Koulutustakuu koskee myös vammaisia nuoria, mutta käytännössä paikkoja on vähemmän kuin hakijoita.

Yhä useampi vammainen voi jäädä ilman jatko-opiskelupaikkaa ammatillisen koulutuksen leikkausten vuoksi.

– Kyllä tällä voi olla vaikutusta siihen, miten paljon ja miten vammaisia opiskelijoita voimme ottaa, sanoo rehtori Sirpa Lukkala pääkaupunkiseudulla toimivasta Keskuspuiston ammattiopistosta, jonka kaikilla opiskelijoilla on erityisen tuen tarve, osalla suurikin.

Tilanne johtuu osittain siitä, että Keskuspuisto yhdistää toimipisteitä isommiksi kokonaisuuksiksi ja joutuu suurentamaan ryhmäkokoja. Järjestelyt lisäävät hälinää, jota kaikki erityisnuoret eivät kestä.

Validia-ammattiopistosta ja Bovallius-ammattiopistosta puolestaan vakuutetaan, että leikkaukset eivät niissä vaikuta koulutukseen. Ne ovat Keskuspuiston tapaan ammatillisia erityisoppilaitoksia, joiden tehtävä on kouluttaa erityistä tukea tarvitsevia, myös vaikeavammaisia.

– Mutta mitkä mahdollisuudet niin sanotuilla tavallisilla oppilaitoksilla on näissä säästöissä ottaa vastaan erityistä tukea tarvitsevia? Se on minusta tässä huolestuttava puoli, eivät niinkään ammatilliset erityisoppilaitokset, sanoo Validian rehtori Tiina Meriläinen.

Eräs äiti kertoo Uutissuomalaiselle, että hänen lapsensa opinnot haluttiin lopettaa tavallisen ammattiopiston erityisryhmässä siksi, ettei tällä katsottu olevan mahdollisuuksia valmistua työelämään.

Riittäävätkö resurssit hyvään opetukseen?

Säästöjen vuoksi vanhemmilla on huoli myös sitä, riittävätkö resurssit enää nuorten edun mukaiseen opetukseen, sanoo Me osalliset – Vi delaktiga -vammaisjärjestön puheenjohtaja Susanne Lehti.

– Esimerkiksi yhdestä erityisammattioppilaitoksesta oli vanhemmille kerrottu, että kotitaloustunnilla ei ole mahdollista opettaa ruoanlaittoa, koska ei ole varaa elintarvikkeisiin. Tai koska ei ole rahaa, ei voida harjoitella kaupassakäyntiä, joka olisi kuitenkin tärkeä itsenäistymistaito.

Tällaisia säästöjä ei johdon mukaan ole tehty ainakaan Keskuspuistossa, Validia-ammattiopistossa eikä Bovallius-ammattiopistossa.

10 haki, kukaan ei päässyt

Eniten tukea tarvitsevien on tähänkin asti ollut vaikea saada koulutusta, sanoo Rinnekodin koulun erityisopettaja Leni Pispala.

– 10 oppilasta sai viime keväänä peruskoulun päästötodistuksen. Yksikään ei saanut jatko-opiskelupaikkaa, vaikka jokaiselle haettiin. He ovat vaikeimmin vammaisia, jotka hakivat työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan Telma-koulutukseen.

Rinnekoti on ollut asiasta yhteydessä alueella koulutusta järjestävään Keskuspuiston ammattiopistoon. Sirpa Lukkala kertoo, että opisto on neuvotellut opetuksen tuomisesta muun muassa Rinnekodin tiloihin.

Telma-koulutus on tarkoitettu niille, jotka eivät kykene varsinaisiin ammattiopintoihin. Jokaiselle opiskelijalle tehdään yksilöllinen suunnitelma, jotta hänellä olisi mahdollisuus edistyä omalla tasollaan. Opinnot kestävät 1–3 vuotta.

– Toki on pyritty ottamaan opiskelijoiksi niitä, jotka tutkinnon nimenkin mukaisesti pystyvät saavuttamaan itsenäisen elämän tai kyvyn edes tuetun työn tekemiseen, sanoo Lukkala.

Hänen mukaansa opiskelijavalinnassa otetaan huomioon myös se, että saadaan muodostettua toimivat ja kaikille turvalliset opiskeluryhmät.

Bovalliuksessa vamman vaikeustaso ei toimitusjohtaja Mia Sarpolahden mukaan vaikuta opiskelijavalintaan. Validian Meriläinen puolestaan sanoo, että etusijalla ovat suurimman tuen tarpeessa olevat hakijat. Paikkoja on kuitenkin vain noin puolelle hakijamäärästä.

Paikkoja vähemmän kuin hakijoita

Vaikeastikin vammaisten nuorten koulutusta pidetään opetus- ja kulttuuriministeriössä tärkeänä, vakuuttaa opetusneuvos Anne Mårtensson.

– Jokaiselle perusopetuksen päättävälle vaikeavammaiselle pyritään järjestämään koulutuspaikka.

Hakijoita on kuitenkin enemmän kuin paikkoja. Mårtenssonin mukaan tätä selittää osittain se, että vaikka saman valmentavan koulutuksen voi käydä vain kerran, osa hakee uudelleen. Ministeriön vuonna 2015 tekemässä selvityksessä ilmeni, että Telma-koulutusta on muuta maata heikommin saatavissa Varsinais-Suomessa. Satakunnassa, Etelä-Karjalassa ja Kainuussa. Asiaan on Mårtenssonin mukaan etsitty ratkaisua koulutuksen järjestäjien kanssa ja paljon on tapahtunut.

Hyvinvointi säästää rahaa

Yksi viime keväänä ilman opiskelupaikkaa jääneistä on kirkkonummelainen Petra Olkkonen, 18. Tilanne harmittaa äiti Sanna Olkkosta.

– Vammattomistakin pidetään huolta, että kaikilla on ysiluokan jälkeen joku paikka, mihin mennä. On vähän outoa, että vammaiset jätetään ulkopuolelle – tuntuu, että varsinkin ehkä vaikeavammaiset.

Petra Olkkosella on määrittelemätön kehitysvamma ja autistisia piirteitä, mutta hänen olisi äidin mukaan mahdollista kehittyä itsenäisemmäksi. Nuoren naisen on esimerkiksi tarkoitus muuttaa pois kotoa, kun paikkakunnalle valmistuu sopiva asumisyksikkö.

– Hän tulee toki aina tarvitsemaan apua muilta ihmisiltä, mutta häntä pitäisi tukea ja kannustaa omatoimisuuteen, kommunikaatioon ja sosiaalisiin suhteisiin.

Nyt Petra Olkkonen on käynyt päivätoiminnassa, jossa on vähemmän ohjelmaa kuin koulussa. Tämä on näkynyt levottomuutena ja huonotuulisuutena.

– Jatko-opinnot olisi pitänyt saada heti kouluputken jatkoksi. Tämä vuosi on ollut tyhjäkäyntiä ja ehkä joidenkin asioiden osalta jopa takapakkia. Meillä on esimerkiksi ollut vaikeuksia saada häntä aamulla taksiin, sanoo Sanna Olkkonen.

Päivätoiminnassa ei ole riittäviä resursseja ohjata vaikeasti vammaisia, arvioi Petran entinen opettaja Leni Pispala.

– Enemmän voisi puhua päiväsäilytyksestä.

Pispala toteaa, että vaikeavammainenkin tarvitsee päiviinsä mielekästä sisältöä.

– Jos nämä nuoret eivät saa mitään motivoivaa toimintaa eivätkä koe tulleensa huomioiduksi ja hyväksytyiksi, se purkautuu haastavana käytöksenä. Silloin asumisyksiköihin tarvitaan lisää resursseja. Eli kyllä siinä säästetään, kun nämäkin nuoret voivat hyvin.

Oikeus koulutukseen on YK-sopimuksessa

Vammaisten ihmisten oikeus elinikäiseen oppimiseen on kirjattu YK:n vammaissopimukseen, muistuttaa usean vammaisjärjestön yhteinen kampanja Tavoite 24.

Tilastojen valossa vammaiset ovat kuitenkin keskimäärin vähemmän koulutettuja kuin muut, sanoo Susanne Lehti.

Hänen mukaansa vammaisilla ihmisillä olisi työelämälle nykyistä enemmän annettavaa.

– Ongelmana ovat aika kaavamaiset tavat ohjata vammaisia nuoria tietyille aloille. Mahdollisuuksien kirjo on kovin suppea.

Hän arvioi, että ammatillisen koulutuksen reformi helpottaa tilannetta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.