Museovirasto palautti toisen maailmansodan aikana kadonneita taideteoksia Saksaan

Teokset katosivat toisen maailmansodan loppuvaiheissa ja päätyivät Suomen tullin takavarikkoon 1970-luvulla.

Museovirasto on palauttanut kolme saksalaisen taiteilijan Käthe Kollwitzin teosta niiden alkuperäiselle omistajalle Saksaan. Dresdeniläisessä museossa sijainneet teokset olivat päätyneet tuntemattomille teille toisen maailmansodan loppuvaiheessa.

Staatliche Kunstsammlung Dresdenin Kupferstich-Kabinett -museon teokset vietiin evakkoon Weesensteinin linnaan. Suurin osa kokoelmista vietiin sieltä Neuvostoliittoon kesällä 1945. Sieltä valtaosa palautettiin Dresdeniin 1950-luvun lopulla, mutta osa teoksista jäi kadoksiin.

Suomen tullin haltuun Kollwitzin teokset päätyivät takavarikon kautta 1970-luvulla. Ne luovutettiin Museovirastolle vuonna 1982.

Museoviraston yli-intendentti Ismo Malinen kertoi pyytäneensä alkuperäisiä oikeuden pöytäkirjoja selvittääkseen, miten takavarikoidut teokset päätyivät Suomeen.

Malinen kertoo STT:lle, että taiteen tullitakavarikkoja tehtiin 1970-luvulla useampia.

– Museoviraston kokoelmiin on vuonna 1982 lahjoitettu isompi erä tullin takavarikoimia teoksia. Suurin osa oli ikoneita, jotka ovat edelleen Kansallismuseon kokoelmissa, koska niille ei ole omistajaa löytynyt, Malinen sanoi.

Kymmenentuhatta teosta yhä kateissa

Teosten alkuperä ja tausta selvisivät tänä vuonna, minkä jälkeen Museovirasto lahjoitti ne takaisin Saksaan.

– Oli alkuperäiselle museolle iso asia, että nämä löytyivät. Heiltä on edelleen kateissa sodan jälkeen kymmenentuhatta teosta, Malinen kertoi.

Käthe Kollwitz (1867–1945) on yksi Saksan taiteen merkittävimmistä 1900-luvun taiteilijoista. Hän teki muun muassa grafiikkaa, veistoksia ja piirrustuksia. Saksassa vietetään tänä vuonna Kollwitzin 150-vuotisjuhlaa. Nyt palautetut grafiikan teokset ovat peräisin 1910-luvulta. Yksi on omakuva ja myös kaksi muut esittävät naishahmoja. Ne ovat olleet dresdeniläisen museon kokoelmissa 1910-luvulta alkaen.

Kollwitzin poika kaatui ensimmäisessä maailmansodassa, ja hän koki erityisen tärkeäksi kuvata sodan uhreja ja surua.