Näin oikeus perusteli marjayrittäjän tuomiota – ”Pakkotyötä ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa”

Hankasalmelaiselle marjayrittäjälle tuomittiin perjantaina ehdollista vankeutta ihmiskaupasta. Hänet määrättiin myös liiketoimintakieltoon.

Hankasalmelainen marjayrittäjä käytti hyväkseen thaimaalaisten marjanpoimijoiden riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa, erehdytti heitä ja käytti heidän erehdystään hyväksi. Tarkoituksena hänellä oli poimijoiden saattaminen luonnonmarjojen ja -sienien keräämistä sisältävään pakkotyöhön ja muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Näin arvioi Keski-Suomen käräjäoikeus perjantaina antamassaan tuomiossa, jossa marjayrittäjän todettiin syyllistyneen 26 poimijan työperäiseen ihmiskauppaan. Lisäksi syyksi luettiin jätelain rikkominen ja törkeä petos.

Matti Sakari Hankonen, 50, tuomittiin yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä maksamaan poimijoille yhteensä yli 200 000 euron korvaukset. Yrittäjä määrättiin myös 3,5 vuoden liiketoimintakieltoon.

Syytteet kiistäneen Hankosen asianajaja Kalle Niskanen kertoi, että päätöksestä valitetaan hovioikeuteen.

– Pettymyshän tämä on. Käymme päämieheni kanssa ratkaisun läpi ja katsomme, missä kohtaa käräjäoikeus on ymmärtänyt asian väärin, Niskanen kommentoi.

Kihlakunnansyyttäjä Leena Hakavuori piti päätöstä erittäin hyvin perusteltuna. Yli kolmen vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta vaatineen syyttäjän mukaan on selvää, että jos vastaaja valittaa asiassa, pitää myös rangaistuksen mittaaminen viedä hovioikeuden ratkaistavaksi.

Poimijat saapuivat köyhistä oloista

300-sivuisessa tuomiossa oikeus arvioi asiaa erikseen paitsi jokaisen syytteen koskeman 26 thaimaalaispoimijan osalta, myös tarkastellen yksityiskohtineen syytteessä mainittuja teemoja: keinoja, tekotapoja ja tarkoitusta. Oikeus katsoi poimijoiden saapuneen Suomeen köyhältä alueelta Thaimaan maaseudulta marjayrittäjän värvääminä ja saaneen tämän taloudellisten intressien vuoksi liioitellun optimistisia lupauksia ansaintamahdollisuuksista ja työoloista.

Työmatkaa varten poimijat joutuivat ottamaan ansiotasoonsa nähden suuren, noin 1 672 euron, velan, jota lyhennettiin marjatilistä. Oikeuden mukaan lainan vuoksi poimijat olivat jo maahan tullessaan haavoittuvassa asemassa, minkä vuoksi yrittäjällä oli erityinen velvollisuus huolehtia, etteivät he joudu hyväksikäytön uhreiksi.

– Hän on kuitenkin suhtautunut välinpitämättömästi uusien poimijoiden hyvinvointiin, oikeus näki.

Leiri ahdas ja epäsiisti, jätehuolto puutteellinen

Oikeus katsoi poimijoilta perittyjen muiden kulujen olleen ennakkoon ilmoitettua pienemmät, mutta muodostuneen kohtuuttomiksi suhteessa heidän ansioihinsa, kun marjan hinta oli ilmoitettua alhaisempi. Käytännössä tiliä ei tullut, vaan velkaantuminen jatkui.

Sen lisäksi, että oikeus arvioi majoitusolojen poikenneen laadultaan luvatusta, leiri oli oikeuden mukaan terveyttä ja paloturvallisuutta ajatellen jopa vaarallinen.

Viranomaisten tekemien tarkastuspöytäkirjojen, poliisin ottamien valokuvien ja katselmuksessa tehtyjen omien havaintojensa perusteella oikeus luonnehti leiriä ahtaaksi ja epäsiistiksi ja jätehuoltoa sekä peseytymis- ja wc-tiloja puutteellisiksi.

– Mitä tahansa olosuhteita ei voi hyväksyä sillä perusteella, että uhrit ovat tulleet muualta, missä elintaso ja olot ovat toisenlaiset kuin Suomessa, oikeus totesi.

Oikeuden mukaan poimijat olivat täysin riippuvaisia yrittäjästä ja tämän tarjoamista palveluista eikä heillä käytännössä ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä poimintatyötä yrittäjän järjestämässä leirissä.

Tähän vaikutti muun muassa se, että he olivat ensi kertaa Suomessa eivätkä puhuneet suomea eivätkä yhtä lukuun ottamatta myöskään englantia. Yrittäjä oli lisäksi ottanut heidän passinsa ja matkustusasiakirjansa säilöön.

Oikeus: Järjestelmässä ongelmia ja epäkohtia

Vaikka Keski-Suomen käräjäoikeus korostaa arvioineensa rikoslain ihmiskauppaa koskevan tunnusmerkistön täyttymisen ainoastaan tässä jutussa yksittäistapauksessa, huomioi se pohjimmiltaan kyseessä olevan globalisaation mukanaan tuoman työ- ja sosiaalioikeudellisen laajemman ongelmakokonaisuuden.

Käräjäoikeuden mukaan yleisellä tasolla on kyse siitä, miten suomalaiset yritykset hyödyntävät toiminnassaan Suomen ja Thaimaan varallisuuseroja.

Kun poimijat tulevat maahan turistiviisumilla poimimaan marjoja jokamiehenoikeudella, he jäävät vaille työntekijöille kuuluvaa suojaa tai sosiaaliturvaa.

– Käräjäoikeuden mielestä onkin lähtökohtaisesti ongelmallista, että thaipoimijat jäävät Suomessa muutoin työskentelevien nauttiman turvan ulkopuolelle pelkästään siksi, että lainsäädäntö ei lainkaan tunnista tämän tyyppistä toimintaa tai työntekoa, oikeus toteaa.

Oikeuden mukaan thaimaalaisten poimijoiden rekrytointiin liittyvä velkaantuminen, poimijoiden ja marjanostajien välinen taloudellinen yhteys Suomessa sekä marjanpoiminta-alan sääntelemättömyys ja viranomaisvalvonnan puuttuminen altistavat poimijat hyväksikäyttötilanteille, joissa saatetaan joutua harkitsemaan ihmiskaupan tunnusmerkkien täyttymistä.

Oikeuden mukaan poimijoiden sääntelemätön asema ja siihen liittyvä puutteellinen viranomaisvalvonta luovat aseman poikkeuksellisen turvattomaksi.

– Käräjäoikeuden käsityksen mukaan luonnonmarjanpoimintaan kohdistuva viranomaisvalvonta on luonteeltaan lähinnä muodollista, valvonta marjayrittäjien laatimiin asiakirjoihin perustuvaa eikä yritysten tiloihin tai tosiasiallisesti soveltamiin ehtoihin kohdistu käytännössä lainkaan materiaalista valvontaa. Viranomaisilla ei ilmeisesti myöskään ole toimivaltaa tehdä esimerkiksi tarkastuskäyntejä tai määrätä seuraamuksia havaituista laiminlyönneistä, tuomiossa todetaan.

Järjestelmän epäkohtana oikeus tuo esiin myös sen, ettei poimijoille taata mitään minimituloa eikä marjoille hintaa, joka takaisi nettotulon.

– Tämän vuoksi poimijat ottavat omalle vastuulleen taloudellisen riskin muun muassa matkan järjestelykustannuksista, marjasadosta ja marjan markkinahinnasta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .