Näkökulma: Eurooppa voitti, voimme taas hengittää

Tv-ankkuri totesi vaali-iltana: ”ensimmäistä kertaa Eurooppaa haastetaan sisältä ja ulkoa”.

Tähän voisi vastata, että niin on ollut aina ja niin kuuluukin olla, koska maailma ei pysy paikallaan vaan muuttuu koko ajan, ja Euroopan on pakko muuttua sen mukana.

Ulkopäin tapahtuva vaikuttaminen ei ole tietenkään positiivinen asia – vaan päinvastoin kansallinen uhka – mutta avainkysymys on, miksi osa ihmisistä lähtee siihen mukaan.

Olisi pölhöpopulistista väittää, että viime vuosien nationalismi ja EU-kriittisyys olisi vain trollien tuontitavaraa. Sille on yhteiskunnalliset syynsä niin kuin kapinoille on aina ollut. Juurisyihin tarttuminen vaatisi rohkeutta.

 

Tilanne on kuitenkin hyvä niin kauan kuin Eurooppaa haastetaan. Kun jotain haastetaan, se nähdään relevanttina toimijana.

Haastaminen loppuu, kun relevantit toimijat nähdään muualla. Kuten myös silloin, kun koneisto on niin oikeassa, että sitä ei enää sovi haastaa. Molemmat tilanteet johtavat tuhoon.

EU:sta on tullut vaivihkaa hyvinkin relevantti toimija. Tämä näkyy jo yksinomaan EU-vaaleihin liittyvässä uutisoinnissa, jonka määrä on räjähtänyt moninkertaiseksi siihen verrattuna, mitä se oli vaikka 15 vuotta sitten. Sama pätee EU-vaaleihin liittyviin Google-hakuihin.

Äänestysaktiivisuus on edelleen muita vaaleja alhaisempi, mutta näiden vaalien perusteella aika kovassa nousussa.

EU:ta haastetaan, mutta haastajatkin ovat hakeutumassa yhä tiiviimpään eurooppalaiseen yhteistyöhön. Agendoja ei rakennella enää pelkästään kansallisista lähtökohdista.

Sitä paitsi: haastajistakin vain harvat pyrkivät enää EU:sta eroon. EU:sta irrottautumistavoitteesta ovat tänä keväänä luopuneet muun muassa Marine Le Penin Kansallinen liittouma, ruotsidemokraatit ja perussuomalaiset. Aktiivista keskustelua EU-eron mahdollisuudesta ei käydä missään – päinvastoin kuin vielä muutama vuosi sitten.

Tästä taas saamme kiittää brexitiä, joka on osoittanut eron valtavat riskit. Nigel Farage ja kumppanit saattoivat pelastaa EU:n sen laajemmalta repeämiseltä.

 

Sunnuntain vaalitulos ohensi selvästi europarlamentin kahden valtapuolueen, keskustaoikeistolaisen EPP:n ja sosiaalidemokraattisen S&D:n paikkamääriä.

Suuri EU-myönteinen enemmistö on kuitenkin varmistettu, koska keskustaliberaali Alde ja vihreät etenivät vastaavasti. Aldea nosti Ranskan pääministerin Emmanuel Macronin koalition mukaantulo ja vihreitä erityisesti Saksan vaalivoitto.

Europarlamentin kolmen oikeistopopulistipuolueen ECR:n, EFDD:n ja ENF:n yhteenlaskettu paikkamäärä nousi reiluun 170:een eli käytännössä tasoihin EPP:n kanssa.

Kolmikko on kuitenkin riitainen, joten äärioikeiston yhteensulautuminen jäänee pahasti kesken. Lisäksi EFDD:n paikkamäärä tulee romahtamaan siinä vaiheessa, kun brittien valtavaksi paisunut Brexit Party jättää europarlamentin.

Lopputulos: ei juuri mitään uutta auringon alla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .