Näkökulma: Oikeusasiat jäivät tuplaministerin sivuhommiksi

Parhaansa yrittävä Jari Lindström joutui oikeusministerinä Juha Sipilän hallituksen yli-innokkaan ohjelman vangiksi.

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) on hoitanut kahden salkun pestiään nykyhallituksen alusta saakka. Moni nosteli kulmakarvojaan heti kun ministerilista ja työnjako selvisivät keväällä 2015. Lindströmin kaksoisroolia pidettiin erikoisena ja työläänä. Uuden ministerin perehtymättömyys oikeusasioihin epäilytti.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei pitänyt kaksoissalkkua ongelmana. Lindströmkin totesi, että homma hoituu. Hallitus aloittaa säästötalkoot itsestään, mutta asiat sujuvat, vakuutettiin.

Pian alkoi kuitenkin kuulua ääniä, ettei Lindström jaksa hoitaa tuplatehtäväänsä. Paitsioon jää nimenomaan oikeusministeriön johtaminen, koska työllisyysasioissa on riittämiin hommaa yhdelle ministerille. Lisäksi Lindström toimi perussuomalaisten Suomen-maajohtajana, kun puheenjohtaja Timo Soini viiletti ulkoministerinä maailmalla.

Nyt on selvää, että Suomi saa pian uuden oikeusministerin. Tehtävä otetaan Lindströmiltä. Mies itse kirjoitti alkuviikosta Uuden Suomen blogissaan pyytäneensä nimenomaan oikeusministerin salkun ottamista pois itseltään.

Tämä onkin ymmärrettävää. Entinen luottamusmies Lindström on enemmän kotonaan työllisyysasioiden parissa, vaikka niistä on tullut jopa enemmän lunta tupaan.

– Ei tämä niin kivaa ole, että tätä mielikseen tekisi, mutta jonkun se on tehtävä, Lindström kirjoitti syksyllä 2015, kun kansa pillastui hallituksen säästöistä.

Varsinkin hallituksen alkutaipaleella oikeusoppineet arvostelivat uuden ministerin toimintaa.

Lindströmin ura alkoikin populistisella ja kummallisella työmääräyksellä. Työryhmä pantiin selvittämään, vastaavatko Suomessa annetut tuomiot yleistä oikeustajua.

Selvitystyö on edelleen kesken. Monen asiantuntijan mielestä yleistä oikeustajua ei ole olemassakaan. Ja jos on, sitä ei pidä käyttää rangaistusten mittarina, ainakaan nykyistä enempää.

Hallitus on myös joutunut vetäytymään sakkolaki-hankkeessaan. Päiväsakkojen määrä oli tarkoitus kaksinkertaistaa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi muutama viikko sitten lausunnon, jonka mukaan rangaistuksen koventamista ei voi perustella tavoitteella kerätä valtiolle lisätuloja. Asiaan oli puuttunut jo aikaisemmin oikeuskansleri.

Myös poliisin lisävaltuudet rangaistusten vahvistamisessa aiheutti parranpärinää. Tuomiovaltaa siirrettiin tuomioistuimilta viranomaisille.

Oikeusministerin piikkiin kompasteluja ei kuitenkaan voi ainakaan kokonaisuudessaan laittaa.

Lindström toteuttaa ministerinä hallitusohjelmaa. Hallitus kääri kaksi vuotta sitten hihansa ja alkoi purkaa rakenteita ja normeja niin innokkaasti, että lapsi on mennyt pesuveden mukana monessa muussakin asiassa. Lakimuutoksia ja niiden vaikutuksia ei ehditty miettiä tarpeeksi. Pantiin tuulemaan. Ja sitten peruutetaan.

Ennemminkin olisi luullut oikeusministeriön johtavien virkamiesten puuttuvan hankkeisiin, jotka näyttivät perustuslain kannalta ongelmallisilta.

Ministeri Lindström itse on auliisti sanonut, ettei hän tiedä kaikkea, eikä osaa ottaa joka asiaan kantaa. Vaikka tietämättömyys ei mairittele ministeriä, on rehellistä myöntää rajallisuutensa. Se on myös poliitikolle harvinaista.

Rajallisuuden tunnustaminen saattoi auttaa myös Lindströmiä myöntämään, etteivät paukut riitä kahden ministeriön hoitamiseen.

Kirjoittaja on Uutissuomalaisen toimittaja.