Näkökulma: Tämän opetuksen tärkeyttä ei ole ymmärretty Suomen kouluissa

Internetistä on tullut välttämättömyys, mutta tietoteknisten kykyjen heikkous on johtamassa eriarvoistumiseen.

Kun kymmenen vuotta sitten lähdin lenkille, mukanani oli teknisistä sovelluksista korkeintaan varsin rajoitettuja toimintoja sisältävä sykemittari.

Kun lähden sinne tänään, käytössäni on kaksi gps-paikannukseen perustuvaa matkaa, vauhtia, nopeutta ja muutamia muita ominaisuuksia mittaavaa sovellusta, toinen älypuhelimessa, toinen kellossa. Samaan aikaan käytän älypuhelimellani musiikkiohjelmaa, jonka valtavasta valikoimasta olen omalle internetistä toistettavalle soittolistalleni valinnut haluamani kappaleet.

Vastaavia laitteita ja sovelluksia samantyyppisiin tarkoituksiin on olemassa jo lukematon määrä.

Esimerkissä on kyse uuden viestintäteknologian käytöstä viihdetarkoitukseen. Se on kuitenkin mullistanut suomalaisen yhteiskunnan myös muilla tavoin.

Internet ja matkapuhelin ovat muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä luksushyödykkeistä yhteiskunnallisen tasa-arvon mittareiksi. Näin todetaan Turun yliopiston torstaina julkaisemassa Suomi 2014 - kulutus ja elämäntapa -tutkimuksessa.

Tutkimuksessa mukana olleista kulutushyödykkeistä suomalaisille kaikkein välttämättömimpänä näyttäytyy matkapuhelin, jota kokee ehdottomasti tarvitsevansa 73 prosenttia suomalaisista. Hyvänä kakkosena on internetyhteys, joka on välttämätön 67 prosentille kansasta.

Arviot internetin, tietokoneen ja matkapuhelimen tarpeellisuudesta ovat tutkimuksen seurantavuosien aikana kasvaneet räjähdysmäisesti. Se ei hämmästytä. Valtava osa niin julkisten kuin yksityistenkin toimijoiden kansalaisille tarjoamista palveluista on viime vuosina siirtynyt verkkoon. Valistunut netinkäyttäjä haukkoo jo henkeään hämmästyksestä ja pahastuksesta, jos jokin asian hoitaminen vaatii vielä puhelinsoittoa - saati sitten henkilökohtaista käyntiä.

Valtiovalta on kaikesta huolimatta ollut Suomessa melko hidas internetin hyödyntäjä. Tästä kertoo muun muassa se, että valtiolähtöinen laajasti käytettävä sähköinen tunnistautuminen odottaa yhä toteutumistaan.

Kuitenkin jo muutaman vuoden kuluttua elämme verkkopalveluiden suhteen sellaisessa maailmassa, jota emme vielä osaa edes kuvitella. Internetissä toimiva kansallinen potilastietoarkisto Kanta ja kuluvan vuoden lopulla käyttöön otettava eri toimijoiden palveluita yhdistävä uusi kansalaisen palvelunäkymä ovat eräitä viestejä tästä.

Nopeimmin toimivat kaupalliset palveluntarjoajat. Suuri osa niistä on ymmärtänyt, miten tiukasti älypuhelin ja tabletti ovat tarttuneet eniten rahaa kulutukseen käyttävän kansanosan kouriin. Siksi on varmaa, että virtuaalisten palvelujen kehittämisessä on toistaiseksi kuultu vain lähtölaukaus.

Uusien älylaitteiden idea on helppokäyttöisyys. Se on hyvä, mutta myös harhaanjohtava ideologia. Syntyy illuusio, että koko virtuaalikenttä on otettavissa haltuun ilman taustatietoja, pelkästään käytön ja kokeilun kautta.

Vaikka osaisi käyttää sataa eri sovellusta, ei tarkoita, että ymmärtäisi niistä yhdenkään toimintaa. Ahkera sosiaalisen median tai internetin viihdesisältöjen käyttö ei myöskään kerro mitään taidosta hakea tietoa, puhumattakaan kyvystä sen lähdekritiikkiin.

On vielä ymmärrettävissä, että nämä taidot ovat vajaita meillä, joiden elämään uusi langaton viestintäteknologia on tullut vasta aikuisiällä. Huolestuttavampaa on, että nuori sukupolvi on jäämässä taidoiltaan yhtä heikkoon asemaan. Tietotekniikan kouluopetuksen tärkeyttä ei ole Suomessa ymmärretty.

Tulevaisuudessa tietotekninen osaaminen on vielä nykyistäkin enemmän tasa-arvokysymys. Ne, jotka pystyvät hankkimaan itselleen olennaiset palvelut koko ajan lisääntyvästä tarjonnasta ja arvioimaan ja luokittelemaan tarjontaa, elävät toimivassa, joustavassa helppokäyttöyhteiskunnassa.

Ne, jotka eivät tähän pysty, kohtaavat kokonaan toisenlaisen Suomen.