"Nimeni on Nemo, ihan kuin se kala" – Näin suomalaiset ovat saaneet nimensä

Lapsen nimeäminen on hieno, mutta myös jännittävä hetki. Mikä nimi sopii uudelle tulokkaalle? Pitäisikö ottaa suvussa kauan kulkenut nimi vai jotain aivan uutta? Mitä jos oma ehdotus tuokin puolison mieleen kouluajan pahimman kiusaajan?

Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajan Minna Saarelma-Paukkalan mukaan ideat lasten nimiin löydetään usein populaarikulttuurin maailmasta. Vanhempien nuoruuden lempikirjat saattavat toimia innoittajina, samoin tuoreemmat lastenkirjat. Ideoita ammennetaan myös elokuvista, televisiosarjoista ja julkisuuden henkilöiden nimistöstä.

Keskisuomalainen keräsi tällaisia tarinoita nimien takaa.

”Meillä on poika saanut nimekseen Nemo. Se tuli elokuvasta Nemoa etsimässä ja kapteeni Nemosta. Poika syntyi elokuussa vuonna 2012, ja täyttää siis pian kolme vuotta. Rakenneultrassa kätilö epäili tyttöä, mutta poika tuli. Tyttö olisi saanut nimekseen Maisa, kuten on nimeltään Pikku Kakkosessakin seikkaillut hiiri.”

Salla Kainulainen, Äänekoski

”Olen syntynyt 22.12.1940 äitini kotona Merijärvellä, missä minut sitten kastettiinkin. Isäni oli kotoisin Haukiputaalta, missä hän oli harrastanut nuorisoseuratoimintaa. Hän oli muun muassa nuorisoseuran esimies, jolloin ajattelen hänen tutustuneen sen ajan näytelmiin ja elokuviinkin. Työkseen hän oli metsäteknikko.

Äiti kertoi, että kun minulle suunniteltiin nimeä, sanoi isäni: ”Kirstihän se joltakin kalskahtaa”. Diakonissakoulutuksen saanut terveyssisaräitini ei ollut varmaan käynyt elokuvissa taikka muutenkaan seurannut ajan populaarikulttuuria, mutta vaati toiseksi nimekseni oman sukunsa perinteen mukaisesti Marian.

Nykyisin tulee televisiosta arkisin vanhoja kotimaisia elokuvia, joita olen seurannut. Näin minulle on selvinnyt, että Kirsti-niminen nainen on usein näissä elokuvissa se kohtalokas viettelijä tai muuten pahis, jota esittää hieno näyttelijä. Isä odotti varmaan vanhimman tyttärensä kasvavan kohtalokkaaksi naiseksi, mutta minusta tuli vähän päinvastainen, vaalea ja herkkäkin.

Edesmennyt aviomieheni jotenkin oivalsi asian ja kutsui minua aina Mariaksi. Nuorempi sisareni Liisa kävisi tummana ja muutenkin kohtalokkaampana isän ”Kirstiksi”, mutta näillä nimillä on menty.”

Kirsti Jääskeläinen, Äänekoski

”Olen syntynyt vuonna 1957, ja luokallani oli usein Tuula-nimisiä tyttöjä. Olen käynyt kouluja kolmessa eri kaupungissa. Minä sain nimeni Tuula Anneli laulajatar Tuula-Anneli Rantasen mukaan, näin äitini on kertonut. Nimen yleisyydestä oli se hyvä puoli, että kun opettaja tivasi vastausta kysymykseen sanomalla Tuula, niin se joka tiesi, vastasi.”

Tuula Anneli, Jyväskylä

”Kolmas tyttäreni sai aikanaan nimensä kauniista Tapani Kansan laulamasta Anniinasta. Myöhemmin Tapani Kansan laulaessa sitä kesälavoilla encore-kappaleena tanssiväki kuunteli sen seisten, silloin ei siis tanssittu. Tunnelma oli juhlallinen.”

Raija, Jyväskylä

Kommentti: Ihana, yleinen etunimeni

Suosikkijuontaja lupasi tarjota pullakahvit, jos joku nimeää lapsena hänen mukaansa