OAJ:n puheenjohtaja Luukkainen Jyväskylässä – Opetuksen vähentäminen jättää nuoret heitteille: "Ihan ufo-juttu"

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi ja rajut leikkaukset tekevät opettamisesta ja opiskelusta äärimmäisen hankalaa.

Kontaktiopetus on vähentynyt radikaalisti ja sitä on korvattu itsenäisellä opiskelulla. Opettajat ovat väsyneitä, stressaantuneita ja pettyneitä. Ensin viedään rahat ja sitten edellytetään mittavaa uudistusta. 15–17-vuotiaat opiskelijat jätetään yksin opintojensa kanssa.

Heitteille.

Edellä olevat väitteet koskevat ammatillista opetusta. Pitävätkö ne paikkansa?

Jyväskylään kokoontui lauantaina noin 200 ammatillista opettajaa opintopäivän merkeissä. Paikalla olivat muiden muassa OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen, AO Jyväskylän puheenjohtaja Birgitta Mannila, Jyväskylän koulutuskuntayhtymän työsuojeluvaltuutettu Markku Suominen sekä Gradia Jyväskylän johtoryhmän opettajajäsen Katriina Vikström.

– Voitaisiin myös kysyä, jätetäänkö opettajat heitteille, Suominen sanoo.

Tämänhetkiset ongelmat nousevat erityisesti vuoden alusta voimaan tulleen toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin vaatimuksista ja viime vuosien rajuista koulutusleikkauksista.

Yleisökommenteissa kuvataan tilannetta osuvasti: "Kun paperiteollisuudessa sisäänajetaan uusi prosessi, otetaan paikalle tuplamiehitys. Meillä vain leikataan. Selluloosaa arvostetaan enemmän kuin meitä."

Gradia Jyväskylän valtionosuus oli vuonna 2012 101 miljoonaa euroa, viime vuonna enää 78 miljoonaa. Pudotusta on tullut noin yli 20 prosenttia.

Luukkainen ei säästele sanojaan.

– Monet poliitikot tuntuvat kuvittelevan tosissaan, että 15–17-vuotiailla nuorilla on oikeasti niin hyvät itsenäisen opiskelun taidot, että he selviävät tästä, Luukkainen sanoo.

– Se on ihan ufo-juttu.

Vikström puolestaan arvioi, että nykyisin ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan samanlaisia valmiuksia kuin esimerkiksi yliopistossa.

– Opiskelijoiden pitäisi pystyä tavallaan samaan kuin aikuisten korkeamman asteen opiskelijoiden tai työelämän asiantuntijatehtävissä toimivien ammattilaisten, Vikström sanoo.

Mannila sanoo vieläkin suorempaan.

– Kyseessä on järjestelmän tekemä heitteillejättö, Mannila kiteyttää.

– Kun opiskelijat ovat valinneet opiskelupaikkaansa, heille on luvattu, että he saavat tukea, opetusta, ohjausta ja myös sellaisen koulutuksen, että he kelpaavat jatko-opintoihin.

Mannilan mukaan lupausten täyttäminen nykyresursseilla alkaa olla opettajille mahdoton tehtävä.

Suominen on samoilla linjoilla.

– Opettajat haluaisivat tehdä mahdollisimman hyvää työtä, mutta tällä hetkellä se ei onnistu, Suominen sanoo.

– He pyrkivät säilyttämään tasonsa, mutta uupuvat paineen alla.

Haastattelussa nelikko painottaa, että he eivät halua syyllistää sen paremmin nuoria kuin mahdottomaan tilanteeseen asetettuja opettajiakaan.

– Leikkausten ja koulutusreformin myötä liian pieniltä ihmisiltä vaaditaan liian suuria valmiuksia, Vikström sanoo.

– Samalla opettajilta on kadonnut mahdollisuus kasvatukseen, esimerkiksi säännöllisyyden opettamiseen.

Tämä on huomattu myös työhönoppimispaikoissa. Oppilaat saattavat nykyisin lähteä ensimmäiseen työpaikkaansa jo neljän viikon opiskelun jälkeen.

– Siinä vaiheessa on ehkä opittu koneiden ja laitteiden käyttöä, mutta ei mitään muuta, Suominen sanoo.

– He joutuvat työelämään täysin tietämättöminä.

Niinpä ammatilliset opettajat toivovat, että järjestelmä päästää heidät työpaikoille tukemaan opiskelijoita – ja samalla työnantajia.

Luukkainen muistuttaa, että myös jo työelämässä olevia pitää pystyä kouluttamaan uusiin haasteisiin.

– Muuten meiltä loppuvat kädet.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .