"Onko teillä seksielämää?" – Tungettelevat kysymykset osoittavat, että vammaisten seksuaalisuuteen liittyy yhä ennakkoluuloja

Voitko saada lapsia? Tähän kysymykseen Elina Kurvi, 22, on joutunut vastaamaan täysin tuntemattomille ihmisille.

Kurvi on lyhytkasvuinen. Hän on tottunut siihen, että ihmiset suhtautuvat häneen avoimen uteliaasti, mutta välillä kyselijät eivät osaa olla hienotunteisia.

– Raskaaksi tuleminen olisi minulle vaikeaa ja jopa hengenvaarallista. Kun sain aikanani tietää asiasta, se oli minulle kova isku, mutta nyt olen hyväksynyt tilanteen.

Jyväskylän seudun invalidit ry:n puheenjohtaja Satu-Maria Virtanen vahvistaa, että vammaiset joutuvat välillä vastaamaan hyvin henkilökohtaisiin kyselyihin.

– Voidaan hämmästellä, että ihan oikeasti, onko teillä seksielämää. Saatetaan jopa kysyä, oletko naimisissa "normaalin" miehen kanssa.

– Jos vammaisella henkilöllä sattuu olemaan lapsia, voidaan kysyä jotain niinkin tyhmää, että miten olette tehneet ne.

Tahdittomat utelut osoittavat, että vammaisten seksuaalisuuteen, seksiin ja lasten saanti liittyy yhä tabuja ja ennakkoluuloja. Pahimmassa tapauksessa voidaan ajatella, että seksuaalisuus ja nautinto eivät edes kuulu vammaisille.

Useiden ihmis- ja seksuaalioikeuksien julistusten mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan jokaisella on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan terveydentilasta tai vammaisuudesta huolimatta.

Virtanen ymmärtää, että monille vammaisten seksuaalisuus on vieras aihe, jota ei ole välttämättä tullut ajatelleeksi. Myös Kurvi uskoo ennakkoluulojen johtuvan tiedon puutteesta ja kapeakatseisuudesta.

– Seksuaalisuus ja seksi ovat paljon muutakin kuin pelkkää yhdyntää, hän muistuttaa.

Seksuaalisuutta voikin ilmaista muun muassa puheella, pukeutumisella, katseilla, kosketuksilla ja eleillä.

Joskus seksi ei onnistu vamman takia, ja siihen tarvitaan ulkopuolisen apua. Silloin puhutaan avustetusta seksistä, joka voi olla esimerkiksi riisumista, seksiasentoihin auttamista tai seksivälineen antamista avustettavalle.

– Henkilökohtainen avustaja voi avustaa seksissä, mutta se on täysin vapaaehtoista, Virtanen sanoo.

Jos asiakkaalla on seksuaalisuuteen liittyvää avustamisen tarvetta, tulee asia sopia työsuhdetta luodessa.

Avustettu seksi on Virtasen mukaan tärkeä ja herkkä aihe, joka uhkaa jäädä pimentoon. Kolme vuotta sitten aiheesta julkaistiin vammaistyöhön suunnattu opaskirja, Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti, jolloin teemasta heräsi hetkeksi julkista keskustelua.

Ennakkoluulojen takia vammaisen voi olla vaikea ottaa seksiä tai seksuaalisuutta puheeksi edes terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

– Tietoa on saatavilla, mutta joskus kyse voi olla myös siitä, että vammaiset eivät uskalla kysyä neuvoa, koska he pelkäävät torjutuksi tulemista, Kurvi kertoo.

Seksuaalisuuden toteuttamista voi vaikeuttaa myös läheisten ihmissuhteiden puuttuminen.

– Vammaisten keskuudessa yksinäisyys on todella iso asia, jota pitäisi kitkeä pois, Kurvi toteaa.

Yhteiskunnan rakenteet voivat lisätä vammaisen ulkopuolisuuden tunnetta ja vaikeuttaa esimerkiksi parisuhteen muodostamista, mutta näitä ongelmia yritetään myös ratkoa.

Esimerkiksi valtakunnallinen Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke pyrkii vähentämään kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten yksinäisyyttä. Hankkeessa helpotetaan uusien ihmisten tapaamista ja sosiaalisia suhteita tuetaan.

– Vertaistukitapaamiset ovat äärimmäisen tärkeitä, ja ne voivat auttaa rakentamaan ystävyyssuhteita ja parisuhteita, Kurvi sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .