"Päätös ei ollut meidän" – Läheissijoitus haastaa ihmissuhteet

Ryhtyminen tutun lapsen sijaisvanhemmaksi haastaa usein perheen ihmissuhteet. Kymmenisen vuotta lapsenlapsensa sijaisvanhempana toiminut Jussi kertoo, että alku biologisten vanhempien kanssa oli hankalaa.

– Ei ymmärretty, että kyse ei ole siitä, että isovanhemmat olisivat tehneet päätöksen huostaanotosta tai halunneet omia lasta, vaan että päätös oli sosiaalitoimen ja me vain sitouduimme ottamaan lapsen luoksemme.

Jussikin joutui pohtimaan suhdettaan aikuiseen lapseensa uudestaan.

– Oli myönnettävä, että minä olen itse saanut tässä elämässä paljon anteeksi, miksi en siis voisi antaa lapsen biologisille vanhemmille anteeksi ja hyväksyä elämäntilannetta, joka meillä nyt on. Sitten voin kohdata heidät tasavertaisina yhteistyössä.

Jussi uskoo, että lopulta läheissijoitus on parantanut lapsen mahdollisuuksia ylläpitää suhteita vanhempiinsa ja toiseen mummolaan sijoitettuihin vanhempiin sisarpuoliin.

–?Se on ollut lapsen etu, että hänellä on säilynyt vakaa lähisuhdeverkosto. Myös vanhemmille on jäänyt kokemus, ettei heitä ole hylätty, ja että he ovat yhä lapsen vanhempia.

Erityisen tärkeää on ollut muiden sukulaissijaisvanhempien vertaistuki. Jussia se auttoi muun muassa pääsemään huostaanoton aiheuttamasta häpeäntunteesta.

–?Tajusin, että samassa tilanteessa on ihmisiä kaikilta elämänaloilta, duunaria, opettajaa, insinööriä ja virkamiestä, ja että mille tahansa perheelle voi koska tahansa tapahtua jotain sellaista, että lapsenlapsi joudutaan ottamaan huostaan.

Jussin nimi on muutettu hänen lapsenlapsensa yksityisyyden suojaamiseksi.