Päiväkirjojen ja kirjeiden kirjoittaminen on romahtanut – kehityssuunta herättää huolta

Kirjoittamisen harrastaminen on vähentynyt, paljastaa Tilastokeskuksen tuore vapaa-aikatutkimus. Erityisesti kirjeiden kirjoittaminen on romahtanut.

Suosituin kirjoittamisen muoto on päiväkirjan kirjoittaminen. Sekin on kuitenkin vähentynyt niin, että päiväkirjaa pitää nyt noin joka kymmenes, kun vielä 2000-luvun alussa päiväkirjaa kirjoitti neljännes 10 vuotta täyttäneestä väestöstä.

Pitkien tekstien kirjoittaminen ei näytä siirtyneen verkkoonkaan, sillä blogeja kirjoittaa vain kaksi prosenttia vapaa-aikatutkimuksen vastaajista.

Pitäisikö olla huolissaan, kun kirjoittaminen vähenee?

– Eihän se yllätys ole, mutta kyllä se vähän herättää huolta, että mihin se voi johtaa, psykoterapeutti ja Suomen kirjallisuusterapia ry:n varapuheenjohtaja Silja Mäki sanoo.

Kirjoittaminen auttaa selkiyttämään ajatuksia, tunteita ja tekoja. On olemassa kirjallisuusterapiaa, joka tapahtuu yleensä ohjatusti vuorovaikutuksellisessa ryhmässä, mutta kirjoittaminen voi tehdä hyvää kenelle vain, eikä sen tarvitse olla sen kummempaa kuin juuri päiväkirjan tai kirjeiden kirjoittamista.

– Kirjoittaminen edistää hallinnan tunnetta, Mäki sanoo.

– Kun asioita työstää ja jäsentää, niissä hahmottaa helpommin syy–seuraus-suhteita, ja koetusta muodostuu tarina. Kirjoittaminen voi myös auttaa kohtaamaan padottuja tunteita.

Jos taustalla on vaikeita tai tunnepitoisia kokemuksia, niistä kirjoittaminen voi herättää rohkeuden myös asiasta puhumiseen. Kun asian sanallistaa ensin itselleen, se on helpompi sanallistaa muillekin.

Kirjoittamisen hyvää tekevistä vaikutuksista on runsaasti tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi tunnettu yhdysvaltalainen traumatutkija ja psykologian professori James W. Pennebaker on todennut, että kun traumaattisesta kokemuksesta kirjoittaa, siitä koettu stressi vähenee.

Pennebaker on kehittänyt myös itsehoitomenetelmän, jossa mieltä painavasta ongelmasta kirjoitetaan viitenä päivänä peräkkäin 20 minuuttia kerrallaan. Tavoitteena on olla mahdollisimman rehellinen, sillä tekstiä ei ole tarkoitus näyttää kenellekään.

– Kirjoittaminen tekee asioista konkreettisempia ja käsiteltävämpiä sekä asettaa ne mittasuhteisiinsa. Jos kirjoituksiinsa palaa myöhemmin, voi oppia tuntemaan itseään ja omia reagointitapojaan, kirjoittamisen tutkijatohtori ja kirjallisuusterapiaohjaaja Karoliina Maanmieli sanoo.

– Jo yhden tunnesanan tai muun lyhyen rykäyksen laittaminen paperille voi olla terapeuttista ja hoitavaa. Vaikutusta lisää, jos tekstiä prosessoi jollakin tavalla, Maanmieli kertoo.

Joskus runo voi olla helpompi tapa kirjoittaa jostakin ongelmasta kuin vaikkapa päiväkirjateksti, koska runo tarjoaa metaforan suojaa, eli siinä voi purkaa tunteita epäsuorassa muodossa.

Ajaako nettiin kirjoittaminen saman asian kuin päiväkirjat ja kirjeet?

– Kirjoittamiseen liittyvä prosessointi saattaa netissä jäädä vähäisemmäksi, eikä koneella kirjoittaminen täysin korvaa käsin kirjoittamista, Karoliina Maanmieli pohtii.

Myös julkisuus voi tuoda ongelmia. Se, että toiset voivat kommentoida tekstiä, lisää sosiaalista vuorovaikutusta, mutta liiallinen itsensä paljastaminen voi johtaa myös vaikeuksiin.

Maanmieli myös muistuttaa, että netissä saattaa saada negatiivisten palautteiden ryöpyn vaikkapa kirjoitusvirheistään.

– Tätä ei koskaan tapahdu ohjatussa kirjallisuusterapiaryhmässä.

– Ryhmässä jokainen saa peilipintaa ja näkyväksi tulemisen kokemuksia.

Yksityinen ja julkinen kirjoittaminen luultavasti poikkeavat toisistaan myös sisällöllisesti. Esimerkiksi Silja Mäki tietää useita, jotka ovat poistuneet sosiaalisen median kanavista, koska ovat kokeneet, ettei niissä ole tilaa ihmiselle kokonaisuutena.

– Rauhassa pidemmän tekstin kirjoittaminen voi auttaa myös keskittymään, Mäki toteaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .